keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Chiliä, vuoria ja häkkilintu












Häkkilintuna oleminen kuvasi kyllä viime viikon kipeänä olemisen fiiliksiä, onneksi sairastelusta päästiin nopeasti yli. :) Kuvissa esiintyvä häkkilintu kuitenkin elelee lämpimämmissä olosuhteissa, jossakin Thaimaan ja Burman rajamailla pysähdyspaikalla, johon pysähdyimme syömään matkallamme vesiputouksille. Kuten kuvat kertovat, on Thaimaassa paljon muutakin kuin pelkkiä palmupuita. Vuoristoja ympäröivät kauniit havupuut, lehtipuut ja palmut rintarinnan. Vuoristomaisemat ovat aina olleet mielestäni kauniita, heti sen meren jälkeen.  Niissä on ihana lepuuttaa silmiään ja rauhoittua.

Viikko onkin jo kohta voiton puolella. Töissä on hassun hiljaista, kun suurin osa viettää lomiaan. Itse varailin lomani vasta Pääsiäisen yhteyteen, silloin saankin aika pitkän hiihtoloman kertaiskulla! Sitä malttaa odottaa. :)

Mukavaa viikkoa!

Mira

tiistai 26. helmikuuta 2013

Pentikin tyynynpäällinen





Sain mummoltani lahjaksi Pentikin kauniin tyynynpäällisen. Kuinka mummo osasikaan ennustaa kotini sävyt, hän ei ole koskaan meillä nimittäin vieraillut! Beige on hitusen kylmempää sävyltään kuin tuoli, johon sen asetin asustamaan. Mutta eipä pieni sävyero niin vakavaa ole. :) Hyvin istuu, niinhän tuolilla aina. (Heh.)

Ihastuin tyynynpäälliseen sen verran, että voisin hankkia sille samanlaisen kaverinkin. Pentikin verkkokaupassa kävin jo etsimässä, mutta en löytänyt samanlaista! Onkohan tämä jokin kausituote, joka on jo poistunut myymälöistä? 

Mira

lauantai 23. helmikuuta 2013

Lauantai-ilta, teetä ja matkasuunnitelmia








Lauantaipäivä on sujahtanut nopeasti ohi, vaikka oletin sen olevan supertylsä, vietin sen nimittäin lähes kokonaan kolmestaan kissojen kanssa. He eivät ole mitään puheliainta sakkia, paitsi ruokaa halutessaan.  Yllättäen kuitenkin aika kuluikin kuin siivillä, teetä lipitellessä, musiikkia kuunnellen ja matkailulehtiä lukiessa ja vähän valokuvatessakin (siksi vähän sekalainen sarja kuvia). Ihmeellistä tässä on se, että televisio ei ole ollut koko päivänä päällä! Olen nimittäin hirmuinen television orja. Katson tarpeeksi tylsistyneenä mitä vain, vaikka uusintanakin kolmeen kertaan. Netflix ja useat muut tavat katsella ohjelmia eivät yhtään auta ongelmaani. ;)  Mutta äsken hoksasin, että Putouskin meinasi unohtua katsoa!

Meillä oli vakaa aikomus lähteä keväällä Prahaan. Juuri sopivasti sain Mondon tilaajalahjana Parahan matkaoppaan ja selailin sitä jo innoissani pariin otteeseen. Nyt vähän vaikuttaisi siltä, että teemme kesällä sen verran pidemmän reissun eurooppaan reppureissuperiaatteella, että taitaa kevään reissu siirtyä seuraavaan kertaan. Mutta eipä se silti estä vähän opasta raottamasta!

Nyt palaan sohvalle lehtien ääreen ja pidän sen tv:n kiinni - Putous (se loppu, mitä siitä nyt on enää jäljellä) tulkoon nauhalle. Tämä on sitä omaa aikaa, enkä luovuta sitä nyt televisiolle. Piste. 

Rentouttavaa lauantai-iltaa. :) 

Mira

Kun brunssipaikkaa ei löytynyt


Muutaman kuvan nappasin jo parin viikon takaisena lauantaina, kun päätimme lähteä "brunssille". Vaan emmepä onnistuneet löytämään lauantaille yhtään hyvää brunssipaikkaa klo 12 jälkeen ja hortoilimme nälissämme Tampereen kujia ja katuja, googlettaminen ei oikein auttanut ja nälkä alkoi hiipiä masuun. (Onhan se toki myöhäinen brunssi, lounaan puolelle menee ja päiväkin väärä...). Mutta pian tämäkin ongelma käännettiin iloksi ja päädyimme lopulta syömään intialaista ruokaa, ja kyllä se maistui. Eipä ne intialaiset herkut usein petä, jos kyseisestä ruuasta pitää. Ja minähän pidän.



Vaikka maha täyttyikin iloisesti Masalasta ja Kormasta, ongelmahan jäi vielä leijumaan ilmaan. Nyt jos joku tietää hyvän paikan lauantaisille brunseille (alueena Pirkanmaa, mieluiten Tampere), pelastakaa minut! Aina tupaten täynnä oleva Valon brunssi ja maukas mutta ehkä hitusen ylihinnoiteltu Hullun Poron brunssi tiedetään täälläkin jo, mutta olemmeko tosiaan tamperelaisina niin jäljessä pääkaupunkiseutua, ettei täällä osata syödä brunssia?

Minä ainakin söisin.

Ihmettelee, 

Mira

perjantai 22. helmikuuta 2013

Päivänvalossa moni asia näyttää erilaiselta


Kuten sanottu, päivänvalossa monet asiat näyttävät erilaiselta. Harvoin käymme rantalomakohteissa pyörimässä keskustassa kuumimpaan aikaan päivästä ja ihmettelemässä polttavia betonikatuja ja hiljaista, verkkaista arkea, jota paikalliset päivisin viettävät. Yhtenä (hyvin kuumana) päivänä Hua Hinissä mekin kuitenkin löysimme itsemme kuljeksimasta samoja katuja pitkin, joilla iltaisin hortoilimme ruokapaikkaa etsien ja tuliaismestoja bongaillen. Päivällä kadut näyttävät kovin tyhjiltä ja ihan erilaisilta, emme meinanneet löytää samoja paikkoja kuin iltaisin. Kaikkialla oli jopa pelottavan tyhjää, että hetken jo luulin ydintuhon pyyhkäisseen kaupungin yli. Mutta se taisikin olla vain helleaalto...

Päivänvalossa kiinnitti moneen sellaiseen seikkaan enemmän huomiota, joiden ohi olisi illalla kävellyt väentungoksessa aivan huomaamattaan. Muutamia fiiliskuvia siis taas kaduista, jotka heh, ovat jostain syystä edelleen mun lemppari kuvauskohde. :)









Joku varmaan siellä miettii, että eikö ne Thaimaan kuvat lopu koskaan. Voin luvata, että loppuu, mutta ei vielä hetkeen! Aion jatkaa nojatuolimatkoja vielä tovin. Koittakaa kestää. ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Alan hiljalleen minäkin toipua kipeilystäni. :)

Mira

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Lakanoissa mönkimistä




Niin, minä möngin lakanoissa. Kahden ihastuttavan kissaneidin kanssa, joista toinen tiedostaa minun olevan kipeä ja pysyttelee visusti kaukana flegmaattisesta olemuksestani. Käy vain välillä isoilla silmillään ihmettelemässä ja pienellä nenällään viiksikarvat väpättäen nuuhkimassa minua varovaisesti. Toinen taas yrittää herätellä emäntäänsä puskemalla ja asettumalla naaman päälle, tökkimällä kylmällä nenällään ja kehräämällä korostetun kovaäänisesti.

Sairastelu on kurjaa, mutta onneksi on seuraa noista pienokaisista, vaikka hyväkseenhän ne tilannetta käyttävät, kun pääsevät sänkyyn rötväämään luvan kanssa. Kuvat nappasin pienessä energiapuuskassa, mutta nyt täytyy jo suunnata takaisin sänkyyn... Jos mahdun vielä joukkoon mukaan...

Mira

Ps. Sitä aurinkoa kaipasin - ja siellä se möllöttää, ulkona, ihan täydeltä terältä ja siniseltä taivaalta. Jihuu!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kun aurinko laski, se ei enää noussutkaan




Onko muilla semmoinen fiilis, ettei ole nähnyt aurinkoa muutamaan kuukauteen? Että jo vähän kaipaisi valoa ja lämmittäviä säteitä ihollaan? Päivät kun viettää toimistolla nököttäen, ei näe edes sitä päivän kirkkautta. Jos sitä onkaan. Aina vain synkkää ja pimeää, sumuista ja (lumi)sateista. Olisi kivaa, jos näkisi kerrankin auringon nousevan tai vastavuoroisesti laskevan, mutta tällä hetkellä vaihtoehdot ovat joko kirkas mutta harmaa keli tai pimeä ja harmaa keli. Valitseppa nyt sitten siitä lemppari.

Kuvituksena tässä masentuneen sävytteisessä postauksessa toimivat reissussa otetut "pakolliset auringonlaskukuvat", kun Thaimaan aurinko laski vuorien taakse ja taivas leiskui oranssina. Huokaus. Vaikken nyt ihan samanlaista auringonlämpöä tänne kaipaa, semmoinen pieni ja hento talviaurinko voisi pilkahtaa jossakin välissä. Eiks nii? KYLLÄ.

Saataisiinko viikonlopuksi auringonpaistetta Tampereellekin, kiitos? :)

Mira

perjantai 15. helmikuuta 2013

Pala U Waterfall | Kaeng Krachan National Park

Pakko on vielä kertoa kuvin matkastamme Kaeng Krachan National Parkiin Pala U Waterfall-nimisille vesiputouksille. Matkaa teimme paikallisen retkien järjestäjän kautta, jonka nimen valitettavasti jo olen unohtanut... Olisi varmaan pitänyt ottaa ylös paikan nimi, koska palvelu oli loistavaa ja ystävällistä, opas jopa puhui englantia. ;) Pienellä avolavalla ajoimme Hua Hinistä noin tunnin vesiputouksille ja oli ihanaa katsella maisemia ja lähestyä vuoristoa kiemurtelevia teitä pitkin. Matkalla käväisimme ananasplantaasilla, josta jo aiemmin kerroin.

Vesiputoukset on jaettu ilmeisesti 11 tasoon. Viidelle niistä pääsee suhteellisen helposti kivistä polkua pitkin, siitä eteenpäin kuulemma pitäisi olla viidakkoveitset matkassa. :)


Jos rehellisiä ollaan, Suomessa näitä vesiputouksia olisi sanottu koskeksi. Odotin jotain huikeampaa ilmestystä, mutta ehkäpä ne hulppeat, isommat vesiputoukset olisvat siellä viidakkoveitsien takana. Yritin kovasti harjoitella vesiputouksen (tai sen kosken) kuvaamista, mutta let's face it, ilman kunnon tukea ei saa hyvää kuvaa sitten millään! Ensi kerralla siis jalusta matkaan, niin saa veden liikkeen tallennettua kauniisti kuvaan. :)




Vesiputouksilla oli kaunista, kaikkea sitä vehreyttä ja yläpuolella nousevia vuoristoja ei saanut edes kuvaan mahtumaan. Vesiputouksien pienet lammet kuhisevat kaloja, joiden sekaan voi mennä uimaan, jos uskaltaa! Paikka oli upea ja käymisen arvoinen, vaikka kaikki odotukseni eivät täyttyneetkään. (Miksi olen niin kriittinen?) Mutta jos lähtee Hua Hinistä reissamaan vesiputouksille, kannattaa matkaan yhdistää jotain muutakin. Niin mekin teimme, sillä suuntasimme vielä vesiputousten jälkeen pieneen paikalliseen kylään tutustumaan heidän arkeensa. Siten päivään tuli tarpeeksi äksöniä, sillä vesiputoukset oli aika nopeasti nähty. Kivikkoinen maasto ei muuten sovi huonojalkaisille! Ihme, että itse selviydyin ehjänä. :)

Aamulla ennen töihin lähtöä vähän suunniteltiin seuraavaa reissua siinä samalla kahvia juodessamme. Siitä tuleekin ehkä vähän moniuloitteisempi kuin aiemmin ajattelimme...

Mira 

torstai 14. helmikuuta 2013

Herkuton helmikuu?



Meidän helmikuu on alkanut yhdessä suhteessa huonosti. Me ollaan herkuteltu. Ihan liikaa. Täytyisi lopettaa. Tai edes yrittää loppukuu mennä vähän kevyemmällä linjalla. Mutta kun se suklaakakku huutaa nimeäni... Ja tänäänkin on ystävänpäivä. (Söin kakkua töissä. KAHDESTI.) Ja kahvitunnillekin lähdin kun joku kertoi, että taukohuoneessa on karkkia. Minä niin vannoin, että tämä on herkuton helmikuu.

Mutta mitäs sen on väliä, kun on tämmöinen herkkusuu! :)

KEEP 
CALM 
AND 
HAVE 
SOME CANDY. 

Mira

Fresh Cotton


Ennen vuoden vaihtumista tein jo tein pienen tilauksen Perfect Home Collectioniin, kun työkaverini piti sisustuskutsut kotonaan. Tämä yritys on minulle ihan uusi tuttavuus, mutta tyyli ihan omaani! Mukaan tarttui vaikka ja mitä ihanaa, mutta yksi ahkerimmin käytössä ollut on hankinta: Fresh Cotton-tuoksukynttilä ja se ansaitsee esittelyn yksinään. Arkailen paljon tuoksukynttilöiden ostoa migreenin pelossa ja kun tämän ihanuuden olohuoneeseen ensimmäistä kertaa asetin, pelkäsin että tuoksu on liian voimakas. Jo parin tunnin sisällä suurin osa liian voimakkaasta tuoksusta kuitenkin katosi ja jäljelle jäi riittävä raikas ja suhteellisen mieto tuoksu. Yllätyin positiivisesti! Saman tuoksuisia "tuoksukuulia" on myös saatavilla huoneilman raikastamiseksi.

Kuten jo mainitsin, tuli shoppailtua paljon muutakin. Täytyy joskus ottaa paremmat kuvat ostoksista, niin pääsen taas harjoittelemaan tuotekuvausta! Jos joku kiinnostui, lisää tietoa Perfect Home Collectionista löytyy esimerkiksi täältä.

Niin ja hei, mahtavaa ystävänpäivää! <3

Mira

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pineapples are not for monkeys


Minä en ole tiennyt, että ananakset kasvavat maassa, oletteko te? (Siis tienneet, ei kasvaneet maassa. ;))

Tai siis eivät ne maassa kasva kuten perunat, mutta lähellä maata, tuommoisessa puskassa. No, aina oppii uutta myös tämä blondi! Thaimaan reissullamme pääsimme katsomaan myös ananasplantaasia, kun olimme matkalla kohti Pala U Waterfallseja. Plantaasillakin oli kaunista ja oli virkistävää päästä näkemään luontoa ja paikallista elinkeinoa läheltä.











Matkalla tapasimme myös muutaman apinan, joita ei tainneet ananakset juuri kiinnostaa. Oppaamme kertoi myös,. että ananaksesta (jos oikein ymmärsin) tehdään paperia. Ja jälleen uutta tietoa pukkaa ja meikäläinen on ihan kysymysmerkkinä!

Matkustamisessa on mielestäni lähes paras asia se, että oikeasti oppii uutta sellaisistakin asioista, joita ei ole koskaan aikaisemmin ajatellutkaan. Vaikka se olisi näinkin pieni asia, kuin se, että missä ja miten ananas kasvaa tai miten sanotaan "päivää" paikallisella kielellä. Silti oppii. Siksi kannattaa poistua hotellihuoneesta ja uima-altaan reunalta edes hetkeksi tutkailemaan ympäristöä.

 Ja onhan se on ilahduttavaa, kun huomaa ajattelevansa kaupan kolealla tiskillä, että tämä ananas on roudattu luoksemme vastaavalta plantaasilta jostakin puolelta maailmaa, jossa se on auringossa kypsynyt sanomalehtipaperiin käärittynä. Aikaisemmin minulla ei ollut tunteita ananaksia kohtaan. ;)

Mira :)