maanantai 25. maaliskuuta 2013

Siilinkari & kanelipullaa auringossa


Yksi viikonlopun mukavimmista hetkistä oli sunnuntainen kävely Näsijärvellä. Vaikka pieni ja viileä tuulenvire hiukan piiskasikin kasvoja, aurinko jaksoi lämmittää punaisia poskia. Mieltä (ja kätösiä) lämmitti Siilinkarille päästyämme kahvi ja (ehkä hiukan kohmeinen) kanelipulla. Kyllä siinä kelpasi istua tuulensuojassa nenä kohti aurinkoa ilman huolia. Kevät! <3











Tällä viikolla onkin lyhyt työviikko, kun pääsiäinen pääsee yllättämään loppuviikosta. Vietän pääsiäisen jälkeisen viikon lomaillen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei edes ole tiedossa matkaa muualle kuin siskoni luokse Lahteen! Pääsiäisenä toki käväisemme myös moikkaamassa vanhempiamme Keski-Suomessa. Mutta että viikko pitäisi sitten lomailla ihan kotosalla, toisaalta aika kivaa.:)

Onko teillä muuten tapana valmistella pääsiäistä? Meillä ei ole rairuoho kasvanut. Johtunee siitä, etten sitä edes istuttanut. (Olisikin siis vallan kummallista, jos sitä olisi jostain puskenut.) Eikä ole edes pajunoksia haettu. Tiputkin puuttuu. Enkä edes omista mitään keltaista! Nyt täytyy ryhdistäytyä ja saada kotiin vähän pääsiäistunnelmaa! 

Aurinkoista pääsiäsiviikkoa!

Mira

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pohdintoja keittiön pöydästä


Hei! Kivaa palmusunnuntaita. :) Palmusunnuntain tunnelmissa on ollut ihanasti aikaa pohtia tulevaa. Vaikka asunto ei olekaan vielä ostettuna ja vielä on muutama roponen säästettävänä ennen suurta hankintaa, siintää sekin jo sen verran lähellä, että tämä tyttö on jo ehtinyt sisustaa monet asunnot mielessään. Näytöissä on jo sen verran pyöritty, että oma maku asuntojen suhteen on jo kerennyt muodostua. Sitten-joskus-kun muutamme, ensimmäinen ja lähes tärkein hankinta on keittiön pöytä. Vanhaa ja lähes lahoavaa versiota emme aio uuteen asuntoon enää kantaa, vaan se joutaa suoraan, kyyneltäkään tirauttamatta kaatopaikalle. Pyöreä vai kulmikas, valkoinen vai tumma, puuta vai jotain muuta? Olen jo tuskastellut pitkään valitsemisen vaikeutta. Niinpä turvauduin oman koneen salaisiin kansioihin ja avasin Vuoreksen asuntomessut 2012-kansion. Kuvia napsin messuilta hurjasti, koska arvasin niiden olevan jossain vaiheessa tarpeellisia inspiraation lähteitä. Tässä siis pohdinnot kuvien kera pöydistä.



Pyöreä pöytä on jotenkin minulle kovin mieleinen, mutta siippaa kiinnostavat enemmän kulmat, joten meistä ei taida pyöreän pöydän ritareita ihan heti tulla. Ylempien kuvien lämmin puu on kuitenkin yksi suosikeistani, samoin klassisen vaalea puu tuntuu ja näyttää omaan silmään kauniilta. 



Tämän saarrekkeen muotokieli ja sävy ovat myös mieleisiäni. Yhdistettynä vaaleaan toimii mainiosti! 




Asuntomessuilla oli nähtävillä paljon myös tummaa puuta eri sävyissä. Mustan faniksi en tunnustaudu, mutta esimerkiksi tämän pöydän jalat ovat kauniit.




Tällä hetkellä vuokra-asuntomme keittiön kaapit ovat tällaista tummaa puuta. Ylemmissä kuvissa sävyt toistuvat niin pöydässä, tuoleissa kuin parketissakin. Kaunista, kovin perinteistä ja kotoisaa. Kuitenkin olen todennut, että tummaan puuhun kyllästyy helposti, jos sitä on suurina pintoina paljon. Nämä sävyt toistavat ehkä liikaa nykyisiä kaapistojamme, joten uskonpa että ainakin punaiseen paljon taittuvat puunsävyt jäävät pois harkintalistalta.  Vanhahtava "lankkupöytä" taas kiehtoo ja kihelmöi. Varsinkin modernien valkoisten tuolien kanssa yhdistelmä näyttää raikkaalta, mutta silti aikaa kestävältä ratkaisulta. Pöydän pintaa on myös helppo käsitellä ja vaikka tarpeen tullen hioa kuluneista kohdista.



Tumma puu korostaa kauniisti pastellinsävyjä. En tiennyt pitäväni vaaleansinisestä seinästä ennen tätä yhdistelmää! Puun pieni rosoinen pinta saa pöydän näyttämään myös kauniin arvokkaalta.


No mutta, sitten tulemme viimein tähän aiheeseen, joka minua on eniten mietityttänyt. Valkoinen korkeakiiltoinen pöytä. Suorastaan R-A-K-A-S-T-A-N korkeakiiltoisia pintoja, ovathan ne nyt muodikkaita. Isokin pöytä sulautuu tilaan paljon kauniimmin, kun se on neutraalin värinen. Korkeakiiltoinen houkuttelee minua myös siksi, että kaksi kissakaveriamme ei pääsisi liukkaaseen pintaan tekemään tuhojaan niin helposti kuin puiseen pintaan. Toki myös korkeakiiltoisten pöytien yksinkertainen muotoilu tuntuu tällä hetkellä sopivalta. 




Korkeakiilto-valkoinen on myös hygieeninen. Tunnustaudun hysteeriseksi pöydänpyyhkijäksi, joten puhtaana pitäminenkin olisi helpompaa, eikä pöydän pinta ainakaan kuluisi niin helposti. Toisaalta taas naarmuja ja koloja pöytään saattaa tulla helpommin. Kokemuksia?



Valkoisen pöydän hyvä puoli on myös se, että tuoleja vaihtamalla saa ihan erilaisen tunnelman. Valkoisilla ja moderneilla tuoleilla pöytä saa erilaisen säväyksen, kun taas tumman puun yhdistäminen on myös mainio tapa tuoda lämpöä pöydän ympärille. Noh, miksi sitten pohdin näin kovasti, vaikka hehkutan näitä pöytiä? Suoraan sanottuna pelkään, että pöydän hankittuani se menee pois muodista nopeasti. Korkeakiiltoisia pöytiä on nyt kaikilla, mutta tuleeko niistä nopeasti ohikiitänyt ilmiö? Tuleeko tumman puun paluu ja pyöristyvätkö pöytien kulmat?




Nappasin mukaan myös muutaman kuvan ulkopyödistä. Lasipintainen pöytä graafisesti kauniisti suunnitellulla jalalla ja yksinkertaisilla tuoleilla hivelee silmääni sekin. Myös mattapintainen valkoinen pöytä voisi olla hyvä ratkaisu.



Vaikka tämän postauksen tarkoitus oli vain pohtia pöytiä, tuolitkin toki vaikuttavat tunnelmaan. Yläpuolella näkyy erivärisiä tuoleja, joilla luodaan mielenkiintoinen kokonaisuus ruokatilaan. Raikasta ja veikeää! Alla olevassa kuvassa on sitten se ratkaisu, mikä tällä hetkellä voisi piristää vanhaa ja kulunutta pöytäämme - peittää se pöytäliinalla. ;) Tykästyin myös noihin penkkeihin. Näppärää vanhan uudistamista pienillä muutoksilla!

Minkälainen unelmapöytä teitä houkuttaa? 
Meille on tärkeää, että pöytä olisi sekä laadultaan että tyyliltään pitkäikäinen valinta, eikä menisi pois muodistakaan nopeasti. Vaihtoehdot onneksi kaikki ovat hyviä! Onneksi minunkaan ei tarvitse tehdä päätöksiä vielä, vaan saan hautoa ratkaisua mielessäni tovin, vertailla ja laskelmoida. Ja tietysti pöytä hankitaan vasta kun asunto on löytynyt. Sitten saankin pohtia samalla tuolivalintoja, eikä sekään tule olemaan helppoa. Sisustuslehtiä ostamaan siis on lähdettävä. :) Ainiin, ja muutaman asuntonäytön kautta. Vi ses!

Mira

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Erilaista matkailua


Viime viikko kului maanantaista keskiviikkoon kivasti reissaten vähän erilaisella matkalla, nimittäin työmatkalla Lapissa. Käväisimme turneellamme Kajaanissa, Kemissa ja Rovaniemellä. Siinä sivussa Oulussakin täristiin junaa vaihtaessa ja Torniossa livahdimme hetkeksi myös Ruotsin puolelle. Parasta työmatkassa aina on, että näkee kaukaisiakin työkavereita, joiden kanssa lähinnä lähettelee sähköpostia ja soittelee tai parhaimmillaan näkee väpättävän videotykin välityksellä. Mukavassa seurassa on myös kiva matkustaa, vaikka kolmen päivän turnee olikin aika rankka: lentämistä Kajaaniin aamuvarhaisella kohmeisella potkurikoneella (onneksi paluukone oli vähän järeämpää mallia), junassa köröttelyä ja autolla liukastelua. Mainitsemisen arvoista on tietenkin myös hotellien aamiaistarjonta, nam! Kemin lumilinnaa ehdittiin tarkastelemaan vain auton ikkunoista, mutta Rovaniemellä ehdimme maistamaan herkullista ruokaa ravintola Monte Rosassa. Lämpimästi suosittelen paikkaa, jos Rovaniemellä joskus mietit minne lähteä makumatkalle. 

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että matkailu avartaa. Oli se sitten työmatkailua tai lomamatkailua, ulkomailla tai ihan Suomessa. Taas tuli todettua, että omat nurkat täällä Suomessa on ihan jääneet nuuskimatta. Tilanne täytyy korjata! Eikö? Kotimaan matkailu on myös tärkeää ja onhan sitä täälläkin nähtävää vaikka kuinka, kyllähän tänne ulkomailta porukkaa rahdataan, mutta itse emme lähde nauttimaan maamme antimista niin herkästi. Harmitti muuten, kun emme nähneet revontulia, ne olivat leiskuneet kovastikin juuri ennen matkaamme. Ensi kerralla sitten?

Tänään teimme taas suursiivouksen heti aamusta, nyt on kiva rentoutua puhtaassa kodissa! On ihanaa olla rauhassa kotona, kun on viilettänyt "maailmalla" alkuviikon. 
Siispä sohvannurkkaan, mars!

Mira :)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Vadelma-kookosleivokset feat. valkosuklaa


Jos makunystyröitä mitenkään kihelmöi vanilja, kookos, valkosuklaa ja vadelmat, suosittelen lämpimästi ainakin minulle uutta tuttavuutta herkkuhetken jatkeeksi:Vadelma-kookosleivoksia valkosuklaakuorrutteella. Ja ettei nyt kukaan luule, että minusta on liian pullantuoksuinen tullut, tunnustan rehellisesti, että äitini on näiden herkkujen takana. Reseptin aion kuitenkin jemmata ja jakaa teillekin, koska ainakin tätä herkkusuuta tyydytti tämä suupala kovin. 


Vadelma-kookosleivokset 
                      & valkosuklaa


Kookoskupit:
2 valkuaista
3/4 dl sokeria
4 dl kookoshiutaleita
3 rkl vehnäjauhoja

Vaniljavanukas
2 keltuaista
2 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
2  rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
100 g vadelmia





Vaiheet & sähellys


1.  Sekoita kulhossa valkuaiset, sokeri, kookoshiutaleet ja vehnäjauhot. Painele taikina muffinipellin kolojen pohjalle ja reunoille. Paista 175 asteessa n. 15 min. Jäähdytä ja irrota varovasti pelliltä. Anna kuivua kuivassa paikassa yön yli.

2. Valmista vaniljavanukas. Mittaa keltuaiset, kerma, sokeri ja perunajauhot kattilaan. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä samalla vatkaten kunnes kastike sakenee ja pulpahtaa kerran. Mausta vaniljasokerilla.

3. Kaada vanukas kulhoon jäähtymään ja peitä kemulla niin, että kelmu tarttuu vanukkaan pintaan. Näin se ei kuorrutu. Anna jäähtyä huolella jääkaapissa. 

4. Täytä leivospohjat vanukkaalla ja nostele päälle vadelmia. Sulata pinnalle valkosuklaata. 




Alkuperäinen ohje lienee sivun tekstin mukaan Anna-lehdestä. Pohja on aika kovaa, joten suositeltavaa on pureutua leivokseen suoraan näppituntumalta, eikä yrittää kovertaa tietään makujen maailmaan lusikalla. ;)  Ohjeesta poiketen meidän nauttimissamme herkuissa oli mukana valkosuklaakuorrute, joka lisäsi makeutta kuitenkaan raikkautta peittämättä. Toimii!

Herkullista pian alkavaa viikkoa!

Mira


torstai 14. maaliskuuta 2013

Arjen hetkiä





Arjessa ei aina kamera kulje ahkerasti käsilaukussa mukana, muuten kuin tietysti puhelimessa. Aina välillä tulee hetkiä, jolloin kaipaisi sitä järkkäriä mukaan tallentamaan juuri sen hetken ja tunnelman, kun aurinko lämmittää kasvoja, kylmä talvi-ilma kipristää nenää ja kevät tuoksuu ilmassa. Onneksi puhelinkin jotenkin pystyy tallentamaan kauniin auringonnousun aamulla, bussipysäkin huurteisen lasin auringossa ja iltapäivän viimeiset auringonsäteet töistä lähtiessä.

 Kohta talvi saa väistyä, kevät on jo tulossa! Eikö?

Ihanaa arkea toivoopi,

Mira



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Ready, steady, eat!

 






















Kuten jo aiemmin kerroinkin, herkuttelimme ystävysten kesken eräänä lauantaina masumme täyteen sellaisia herkkuja, että vieläkin vesi nousee kielelle kun niitä edes ajattelee. Sen verran maukasta ruoka oli, että taisi viedä kielen mennessään, enkä siis edes pysty ihmeempää analyysia ruuasta tekemään... Mutta pakko on vielä kerran sanoa, että ruoka oli erinomaista. Antaa kuvien kertoa. ;) Ainakin näille makunystyröille ja silmien hermosäikeille maistui!  Trattorialle iso plussa siitä, että keittiö lähetti terveisiä alkupalalautasen merkeissä. Se ilostutti kovin kahdeksanhenkistä seuruettamme.

Sen verran vinkkinä, että mikäli aikoo Trattoriaan isommalla porukalla, kannattaa varata kabinetti ravintolan perältä. Siellä saa pulista rauhassa, poissa ravintolan (toisaalta tunnelmallisesta) hälinästä. Isommassakin pöydässä sai vaihdettua kuulumisia kaikkien kesken paljon paremmin, eikä naurumme haitannut kanssaruokailijoita. 

Tytöt, otetaanhan uusiksi pian!

Mira