Täydellistä arkea

 

Mitä on täydellinen arki? Minulle se on hitusen nuupahtaneita kukkia pöydällä, koska en muista niitä kastella. Silti ne ovat kauniita viimeiseen hetkeensä asti. Täydelliseen arkeen kuuluu hauska tekstiviesti-mielipide lehdessä, kissoja pöydällä, lattialla, sohvalla, kaapeissa ja kaikkialla. Kaikkialle ne kaksi ehtivät. Täydelliseen arkeen kuuluvat siistit tasot ja pöydät, mutta sotkuisia kaappeja. Täydellinen arki pitää sisällään nurkissa viliseviä villakoiria, koska imuri on rikki. Täysi lehtikori pursuaa yli äyräiden. Mustia sormenjälkiä on valkoisissa tuoleissa todentamassa sen, että joku asuu täällä. Täydellistä on sohvatyyny, joka ei ole kauniisti aseteltu, vaan ihanasti halailtu pikku mytty keskellä sohvaa edellisillan leffamaratonin jäljiltä. Kaksi kahvikuppia, petaamaton sänky ja pari vaatemyttyä. Kissan kynnet uudessa sohvassa. Täydellistä.

Olen tässä uuden asunnon myötä pohdiskellut kovasti siisteystottumuksiani. Meillä usein vierailevat tietävät, että meillä ei tasoilla, pöydillä ja pinnoilla tavaraa kamalasti nähdä, mutta jos vieras uskaltautuu kaappiin kurkkaamaan, nopeasti tulee koko komistuksen sisältö syliin. Tulen siis kaapista ulos ja sanon, että olen piilosotkija! Olen yrittänyt korjata tapojani, mutta vaikeaa se on. On vaan helppo sulkea (silmät) kaapin ovi sotkuineen ja ihailla siisteyttä, pistää valoja himmeämmälle, niin pölyjä ei näe, eikä ikkunastakaan heijastu pesemätön samea kerros.

Olen yrittänyt isoimmissakin siivouspuuskissani lohduttautua, että elämän pienet epätäydellisyydet ovat niitä täydellisiä. Niistä näkee, että täällä eletään. Tyynyn ei ole tarkoitus olla aina suorassa, eikä jokaisen tavaran ojennuksessa, jotta tuntisi kodin täydelliseksi. Täydelliseksi sen ennenkaikkea tekevät siellä asuvat ihmiset (ja tässä tapauksessa myös pari karvatassua.) :) Ja mitä minä sitten puuhailisin kotona, jos aina olisi jo valmiiksi tosi siistiä?

Täydellistä arkea toivottelee,

Mira