Tuntuu, että kovin moni on nyt taas käynyt naapurimaamme kesäkaupungissa, Tallinnassa. Mekin teimme pienen viikonloppureissun Tallinnaan. Laivalla en muista olleeni aikoihin (kröhmn, en muista?), varsinkaan kesällä. Talvella hyinen meri ei edes tätä muumipapan-sieluista houkuta, vaikka muutoin salainen haaveeni on asua tuulisen meren rannassa (ja syyttää aina tuulta siitä, ettei hiuksia tarvitse kammata) ja istua kalliolla. Tuijotella merelle ja haistella sen suolaista tuoksua. (Tiedän, kuulostaa kliseiseltä.)
Piippua en sentään muumipapan tapaan kaipaa! Siltä laivan kannella enemmänkin haisi. Maisemia se ei silti huonontanut.
Kesäinen meri oli kaunis. Matkaseurueen pieni piristys, ihana kummityttömme Emilia-neiti taisi myös olla yhtä innoissaan merestä! Emilia on loistava malli, koska antaa ilmeiden tulla ja mennä, eikä juuri jännitä kameraa, joten räpsräps. Loistavia ilmeitä saa tallennettua ihan pienessä hetkessä. Parhaita ovat ne pienet tunteet, joita pieni velloo sisällään vielä tietämättä, mitä ne oikein tarkoittavatkaan, mutta silti osaa ne jo osoittaa ilmein ja elein niin suloisesti. Tässä siis muutama ilmeikäs ja tunteikas kuva pienokaisesta (joka muuten täyttää jo kohta vuoden).
Tämän Pikku-Karhun elämästä voi lukea tarkemmin täältä.
Meriterveisin,
Mirppu