Not actually frozen

Järvi ehkä ei ole vielä jäässä (kokonaan), mutta minä olen! Hrr. :) Hytisyttääkö muitakin?

Mira

Valoisaa, vaaleaa ja vähän kanervaa

Kun aloin kirjoittamaan tätä, päätin että en aio mainita tässä yhtäkään kertaa kliseistä sanaa "ensilumi" (paitsi että juuri sanoin sen). Mutta kun se vaan on niin ihanaa, ei sitä voi olla hehkuttamatta! On kumma, miten tuo ihana tomusokermainen ihme muuttikaan kaikkea: fiilistä, ilmaa ja maisemaa pimeän ja synkeän jakson jälkeen. Jos mieli vähän yritti lipsua synkkyyteen, tämä viikonloppu on ainakin ollut valoisa ja vaalea. Jopa aurinko kävi pitkästä aikaa kurkkimassa pilvenreunan takaa, että mitä maahan on satanut. Pienestä flunssasta huolimatta hyppelehdin noiden kimaltelevien kiteiden seassa riemukkaasti kamera kourassa.  

Kuvailin kanervia, joita en ikinä saa itselleni hankituksi, reunoistaan jäätynyttä järveä ja hupaisan paljon lumesta riehaantunutta koiraa. Kanervat ovat kauniita ja värikkäitä, lumen kanssa yhdessä niin raikkaita ja silti semmoisia lämpimän näköisiä, eikö? :)

Viikonloppuna kameraan tallentui taas kuvia hyvä määrä sään ollessa niin kiva. (Niitä lisää sitten myöhemmin.) Jos niiskuttava nenäni ei olisi pakottanut sisälle aiemmin, olisin voinut vaellella kameran kanssa pidempäänkin ihmettelemässä kaikkea valkoisen harson alle jääneitä ihmeitä. Nyt onkin aurinkoisia talvikuvia niille päiville katseltavaksi (ja tänne jaettavaksi), kun loska paiskaa vasten naamaa ja nilkkurit täyttyvät vedestä, kun ensilumi muuttuu ensimmäiseksi rännäksi ja vedeksi. Järki (ja sisäinen pieni pessimisti) sanoo, että kyllähän tuo sataa pois. Mutta talvea, lunta ja jopa jäätä rakastava sydämeni toivoo kovasti, ettei se sulaisi. Lumi, älä sula! :)

Pus! 

Mira  

Oh my, it's friday tomorrow

Todella, taas mennään kohti viikonloppua. (It's nice!) Kissatkin vähän on ottaneet lepiä, että jaksavat viikonlopun rasitukset. Lähdetään kotikonnuille käväisemään piiitkästä aikaa, joten energiaa pitää vähän taltioida. Toivotaan, ettei lunta tulisi vielä perjantaina, että päästään kesärenkainemme köröttelemään ilman lipsumisia niiden talvirenkaiden luokse. Sitten saa mun puolesta sataa vaikka kissoja ja koiria (ehkä mieluiten lunta kuitenkin). :) Sunnuntaina muuten kesäaika loppuu. Oh my, oh my... 

Mira (:

Jotain herkullista ja helppoa

Kovasti väitän ja todistelen itselleni, etten ole yhtään keittöihminen, mutta aina välillä jotkut helpoimmat jutskat onnistuu, kuten tämä maailman yksinkertaisin tonnikalapiirakka. Ei tällä nyt Masterchef-titteliä hankita, mutta ainakin propsit sain vierailta.

Hei, olen saanut hirmuisesti kivoja kommentteja, vaikka oonkin ollut kovin vaitonainen täällä viime viikot. Kiitos tyypit.:)

Mira

PS. Te toverit, jotka ette vielä seuraa blogia "virallisesti", se onnistuu helposti klikkaamalla "Liity tähän sivustoon"-namiskaa tuolta sivun reunasta. :) Myös sähköpostin ja bloglovinin kautta voipi seurailla helposti. :)

Koukero x Koukero = Aivosolmu

Jotakin tämmöisiä koukertoita pyörii pitkän, mutta toisaalta todella nopeasti kuluneen työviikon jälkeen mielessä. Onneksi huomenna on perjantai ja viikonloppuna on aikaa selvittää ajatuksia ja kerätä uusia ideoita uusien kaavojen ratkaisuihin. Joskus ongelmat tuntuu siltä, että niistä pienistä osista ei meinaa saada mitään kaavaa, josta lopulta tulisi jotain järkevää ja = -merkin toiselle puolelle saataisiin vielä joku (järkevä) tulos.

Onpa kumma, että näinkin epämatemaattinen ihminen päätti valita juuri tämän esimerkin selventämään koukeroisia aivojaan...:)

Mira

One cookie

Rauhallista viikonloppua! :)

Mira

Käryävä hän(tä)

Hankin vähän aikaa sitten Anttilasta nuo valkoiset, korkeat kynttilänjalat. Ne ovat kivoja ja nykyään suorastaan mun lemppareita, mutta lemmikkien kanssa saa olla aika tarkkana niiden kanssa... Heti ensimmäisellä sytytyskerralla nimittäin toinen tyyppi päätti vähän käristää häntäänsä ja kauniilla kaarella sipaisi hännällään liekkiä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja vähäisellä (todella aromikkaan) karvojen hajulla ympäri kämppää, eikä toinen oikein edes hoksannut mitä tapahtui, vähän ihmetteli että mitä se häntä nyt siinä vähän savuaa ja haisee pahalle. :) 

Tuikkuja meillä kisutkin osaavat varoa, ne hehkuvat varmaan lämpöä vähän erilailla (ja tuikkukuppiin on tullut vissiin kurkistettua ennenkin, kun eivät enää kiinnosta). Avokynttilät on vielä vähän liian kiinnostavia, eikä niitä siksi viitsi ihan joka ilta sytyttääkään.

Varovaisina kynttilöiden kanssa!

Mira (:

Viinilasillinen vain

Tässä hiukan tunnelmia vielä viime viikonlopulta, kun käväisimme "yksillä". Hyvien juttujen äärellä lopulta yhdet vaihtui kahdeksi. Oli todella tunnelmallista istuskella kivassa ja rauhallisessa ympäristössä, kun ulkona satoi vettä ja tuuli niin vimmatusti. Silloin on kiva olla sisällä ja katsella ulos. Tosin muutamaan hetkeä myöhemmin löysin itseni tärisemästä bussipysäkiltä tukka tuulen tuivertamana ja vaatteet sateesta märkinä. Noh, ei liikaa kivaa yhteen iltaan niin pysyy maailma raiteillaan.:) 

Palasin viikonlopun tunnelmiin, koska tämmöistä hurlumhei-vauhtia viikko tosiaankin on taas kohta viikonlopussa. Viikot menee ihan järkyttävän nopeaan! Päivät vain seuraa toisiaan. 

Toivoisin, että ehtisin pysähtyä, mutta sitten kun pysähdyn, toivon jo olevani liikkeellä.  

Miranen :)

Musikaali ja menu

Vietimme ihanaisen ystäväiseni kanssa lauantai-illan Tampereen Palatsiteatterissa Mouling Rouge-musikaalista nauttien. Ystäväni pyysi minut extempore mukaansa ja olinpa tyytväinen kun lähdin. Tyttöjen ilta parhaimmillaan, sillä esitys oli mitä mainioin! Esityksen lisäksi olimme varanneet kolmen ruokalajin illallisen, josta kuvatkin enimmäkseen koostuvat. Enhän tahdo paljastaa esityksen sisältöä, eikä sitä esityksen hienoutta pysty edes kuvilla tuomaan esiin! Päivällä olin pitkästä aikaa viilettämässä hevosen selässä, joten kyllä olikin nälkä, kun ruokaa saimme eteemme. 

Alkuruoasta en ehtinyt kuvia näppäämään, sillä kylmän ja sateisen ja varsin vilijonkkamaisen "sateenvarjo väärinpäin kääntyneenä"-tyyppisen Hämeenkadulla harhailun jäljiltä keitto maistui taivaalliselta ja lämmitti ihanasti. Niinpä se katosi laseistaan varsin nopeasti. :)  Pääruokana oli kanaa, joka oli täytetty mozzarellalla. Eikö näytäkin hyvältä?

Annoksen ulkonäkö lupaili edes jonkinmoista makuelämystä, mutta harmikseni jouduin pettymään. Kana oli kumimaista ja maistui siltä, miltä voin kuvitella märän koiranturkin maistuvan. Kastike olisi soveltuvaa parhaimmillaan pizzapohjan kostukkeeksi, mutta ei kyllä kanan kanssa, sanoo tämä amatöörimaistelija. Satunnaiset palat porkkanaa olivat vähän turhankin al dente, eivätkä nahistuneet versotkaan houkutelleet. Ainut mielestäni onnistunut asia tässä oli maissikakku. Sitä melkein tekisi mieli kokeilla itsekin, jos vaan ruokaa osaisin tehdä. ;)

Saavuimme aika reippaasti myöhässä päivän aikataulujen vuoksi ja luulen, että siksi annoskin oli vähän menettänyt hohtoaan (menu on siis tilattu aina etukäteen), enkä yksinkertaisesti kehdannut alkaa vaikeaksi asiakkaaksi niin myöhään saapuessamme (aika suomalaista käyttäytymistä, tiedän). Mutta, eipä luulisi että tämmöinen kammotus saisi poistua keittiöstä... Äh, miten tästä nyt näin ruoka-arvostelu tulikin. Ei ollut yhtään tarkoitus!

En antanut huonon pääruoan lannistaa tunnelmaa, koska muuten kokemus oli mainio, muut ruokalajit paikkasivat yhtä epäonnistunutta. Ja mainittakoon, että aiemmilla vierailukerroilla kyseisessä paikassa olen saanut hyvinkin kelvollista ja maukasta ruokaa, odotukset olivat siis suuret. :)

Jälkiruoka oli suklaakakku, maku oli kohdillaan ja tykkäsin. :) Tosin en jaksanut loppuun asti syödä tätä herkkua. Valkkarin lisäksi maistelin myös Mouling Rouge-juomaa, joka maistui varsin konjakkiselta, mutta kuitenkin ihanan vadelmaiselta. 

Kuten mainitsin, kokemuksesta ei jäänyt paha maku suuhun, kun seura oli mainiota ja esitys ihan mieletön! :)

Huh, nyt kävin vähän polttelemassa suklaakakusta saatuja kaloreita lenkkipolulla. Satoi kivasti koko matkan, mutta uusi vedenkestävä takkini todisti olevansa jokaisen roposensa arvoinen, vaikka edullisimmasta päästä onkin. :)

Kivaa sunnuntaita <3

Mira

Mitä niistä ompuista sitten syntyikään

...No piirakkaa tietty! :) Lopullisesta piirakasta ei ehditty kunnon kuvia edes ottamaan, kun uunista tultuaan se katosi nopeasti parempiin suihin. Oli siis hyvää! Mutta piirakka sai vielä ihanan vaniljarahkan pintaansa ennen uunia. Taivaallisen hyvää, vaikka itse sanonkin. :)

Mira

Punainen penkki ja lehdetön pihlaja