Korkealla ja keinuen Elephant Villagessa

Hui, korkealla, keinuen, puhkuen ja päristen, välillä vettä roiskuen. Sellaista on norsukyyti.

Ensimmäistä kertaa kun Thaimaaseen poukkoilimme, oli tavoitteena ratsastaa norsulla. Snorklaukset ja sukellukset päätimme suosiolla jättää seuraaville reissuille ja toteuttaa edes yhden asian, mikä täytyy kokea. Niinpä siis etsimme lomailumestastamme eli Hua Hinistä paikan, jossa moinen onnistuisi. Vähän hakukoneisiin hakusanoja naputeltuamme löytyi Elephant Village Hua Hin. Hinta hiukan huimasi päätämme, mutta kun asia oli jo päätetty, ei ollut enää takaisin kääntymistä. Ei kai sitä Thaimaasta kehtaa tulla takaisin ja sanoa, että en ratsastanut norsulla kun oli liian kallista? (Varsinkin jos on jo ehtinyt toitottaa kaikille ratsastavansa tuolla kärsäkkäällä lomansa aikana...)

Matkaa norsukylään Hua Hinin keskustasta ei paljoa kertynyt, alle puolisen tuntia taksilla jos oikein muistan. Norsulla en ole koskaan ratsastanut, mutta hämäriä muistikuvia on kuitenkin, että jollakin lomamatkallamme olemme olleet seuraamassa huikeaa (surullista) norsu-showta, jossa kaksi norsua potki jalkapalloa. Hua Hinin norsukylässä meininki oli leppoisampi, pääsimme heti kierrokselle ja norsun selkään, huteraan keinuvaan koriin. Norsuratsastus oli töyssyistä ja jännittävää, kuljimme huonokuntoistakin maastoa ja täytyy kyllä sanoa, että aikamoisen hyvin tuommoinenkin dumbo pystyy askeleensa asettamaan niin, että pysyy pystyssä muhkuraisemmallakin polulla! Lucky-norsu, jolla ratsastimme, oli hassun herttainen tapaus, joka heitteli päällemme pariin otteeseen vettä 55 minuutin tepastelumme aikana. 

Norsujen kouluttamisesta ja siitä toisella k:lla alkavasta ikävästä sanasta en sanoa tämän enempää, enkä aio sen ihmeemmin ottaa kantaa asiaan, vaikka muutamat lehdet ovat nämä Thaimaan norsuratsatukset ja turistien kyyditykset ottaneetkin esiin negatiivisessä mielessä.  Norsuja kohdeltiin mielestämme hyvin, ne saivat pitää taukoja ja ruokaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän ajurimme pieni "työväline" meitä hiukan vaivasi, kertokoon kuva enemmän kuin tuhat sanaa.

Tapasimme myös toisen ihastuttavan norsu-kamun, jolta sain oikein pusunkin. ;) Tyyppi teki  mahtavia temppuja, istui maahan, tanssi, seisoi vain etujaloillaan, hieroi - ja lopulta pussasi. Olin aika otettu. ;)

Norsuratsastuksesta jäi pientä varjopuolta lukuunottamatta hyvä fiilis. Mutta, nyt se on koettu. Nyt voidaan vetäistä tämä kohta to do-listasta yli, koska luulenpa, etten toista kertaa noin jättimäisen eläimen selkään hyppää!

Mira

PS. Muutama lukija kommentoi hyvin norsuratsatuksesta ja norsujen kouluttamisetsa sekä turistin vastuusta valita paikka oikein. Näiden kommenttien jälkeen kieltämättä hoksasin, miten sinisilmäisenä turistina en tiennyt vastuutani selvittää paremmin, missä norsuihin tutustua. Enhän tiedä, miten  kyseisen paikan norsuja todella kohdellaan, mutta onhan suuri todennäköisyys, että norsun saama koulutus on ollut brutaali. Älkää siis olko samanlaisia sinisilmiä omalla reissullanne! Suosittelen norsuratsastusta, mutta olkaa tarkkana siis missä sen teette.

Guess who's here?

Hän on täällä, urhoollinen uusi ystäväni, rakas suloinen rannekelloni. Ennen joulua jo kuolasin tätä uutta tuttavuuttani Ideaparkin koruliikkeessä, mutta tuolloin en vielä kelloa raaskinut ostaa piheydessäni. Joulun jälkeen tammikuun alennuksella sitten tein paluun samaisen tiskin ääreen ja lopulta kotiutin uuden Guessin kelloni, joka on ollut ahkerassa käytössä siitä lähtien! 

Tämä hopeinen rannekello valikoitui suuresta valikoimasta lähinnä sopivan kokonsa vuoksi. Koska ranteeni on kovin ohut, oli vaikeaa löytää rannekelloa, jonka kellotaulu on juuri sopiva ranteeseeni. Monissa rannekelloissa kellotaulu näytti omassa ranteessani ylisuurelta, kunnes tämä löytyi. Ihan himppusen isommankin kellotaulun olisin ottanut, mutta tämä vei lopulta voiton. 

 Alennusmyynneistä en muutoin tehnyt ihmeempiä löytöjä, mutta tämä kyllä oli nyt tarpeellisin ja miellyttävin löytö pitkään aikaan. :)

Mira

Vene joka vuorovettä odottaa

Olen tainnut aiemminkin hehkuttaa ihastustani mereen. Pidän kaikesta mereen liittyvästä: veneistä, rannoista, vedestä, hiekasta, laitureista... Mistä vaan! Kotonakin lähes kaikki tauluni liittyvät jollakin tapaa mereen. Jotain kaukokaipuuta siis lähelle merta on. Hassuinta on, että en ole koskaan esimerkiksi ollut purjeveneessä tai vastaavassa, pitäisi varmaan kokea semmoinenkin. :) Thaimaassakin fiilistelimme siis lähellä rantaa ja satamia muutamaan otteeseen.  Näissä kuvissa näkyy muuten tuo laituri-ravintola, jossa käväisimme syömässäkin iltana eräänä. Mielestäni nuo vuorovettä odottavat paatit ja kalliolle unohtuneet katiskat ovat kovin sympaattisia.  

Mira

Uusi lampunvarjostin

Esittelen teille uuden (jo itseasiassa pari kuukautta vanhan) lampunvarjostimen, joka muutti makuuhuoneen värimaailmaa yllättävänkin raikkaaksi aiempaan harmaan-hopeaan varjostimeen verrattuna.  Muutos ei ole mikään henkeäsalpaava, mutta nyt lamppu on kokonaisuutena omaan silmääni paljon mukavampi katsella.

Pieni, mutta mielestäni kiva muutos! Valokin hohtaa valkoisen varjostimen kautta huoneeseen paljon paremmin ja pääväritykseltään beige makuuhuone saa vähän raikasta boostia valkeiden tyynyjen kera. :)

Mukavaa maanantaita!

Mira

Rantaelämää välillä Hua Hin ja Cha-am

Pakkohan se on Thaimaassa ollessa kokea: rantaelämä. Isot aurinkohatut, tuulessa huojuvat palmut, kookosöljyn makea haju ilmassa, meriveden suolainen tuoksu, värikkäät aurinkotuolit ja huolettomat turistit. Ja paahtava aurinko. Mihin sitä nyt pääsisi Thaimaassa karkuun paremmin, kuin pulahtamalla viileähköön meriveteen? 

Lomakertomukset jatkuvat rantaelämällä. :) Harmaata Tampereen taivasta tuijotellessani sain aika tujauksen energiaa sunnuntaihin katselemalla rantakuvia reissultamme Hua Hinistä. Tässä muutamia rantatunnelmia sekä Hua Hinin rannalta että Cha-amin rannoilta, jossa valitettavasti emme tällä lomalla viettäneet juurikaan aikaa, muuta kuin parilla visiitillä. Onnistuin nimittäin sairastumaan juuri niihin aikoihin, kun olimme lomaamme budjetoineet ranta-aikaa. Muutama piipahdus rannalle ja pulahdus ihanasti kelluttavaan suolaiseen meriveteen kuitenkin tuli tehtyä, onneksi!

Hotellimme sijaitsi tosiaankin Hua Hinin ja Cha-amin välissä.  Käväisimme molemmilla rannoilla ja aika nopeasti selvisi, että hotellin läheinen ranta oli huomattavasti rauhallisempi Hua Hinin päärantaan verrattuna. Toisaalta väkimäärä Hua Hininkin rannalla oli varsin maltillinen verrattuna esimerkiksi Bulgarian reissuumme, jossa rannat kuhisivat turisteja muurahaispesän tavoin silmän kantamattomiin.

Laiskureina ja osittain myös sairasteluni vuoksi emme lähteneet niitä "paratiisirantoja" etsimään, vaan tyydyimme näihin turistirantoihin sen vähän, mitä rannalla lomallamme vietimme. Jossain vaiheessa olin jo suunnitellut reissua "läheisen" kansallispuiston uumeniin, joiden rannat kuulemma ovat upeita ja autioita. Jouduin kuitenkin luopumaan suunnitelmista, kun päivät Hua Hinissa hupenivat sairastellessa, onneksi sentään oman altaan ääressä.  

Mutta hiekka, merivesi ja aurinko - aina hyvä yhdistelmä. Missä vain. En siis valita. Pitäähän sitä seuraavillekin reissuille olla jotakin nähtävää. :) 

Mira

Hi, I have a statement

...Oh yes and I love it! Ei ole lainkaan tapaistani kirjoitella tänne tämmöistä, mutta pakkohan nyt oli jotain näin nättiä kuuluttaa koko maailmalle. Pitkään olen ihaillut useiden ystävieni ihania statementteja, mutta en ole saanut hankituksi itselleni ainuttakaan. Viimeaikoina korujen käyttö on osaltani muutenkin vähentynyt ja kaulassani killuu lähes joka päivä Snön luottokoruni, ellen ole piiloutunut muhkean huivin alle. Nyt oli siis jo aika tehdä pieni muutos ikävään tilanteeseen.

Tykkään hurjasti reissusta raahatusta (literally!) statement-korusta. (Tulihan sen nyt selväksi?) Arvokashan tämä kapistus ei ole, mutta eipä sen tarvitsekaan. Antaa kivan yksityiskohdan kuitenkin asuun kuin asuun.  Harvemmin ostan mitään, missä on kultaa, koska lähes kaikki koruni ovat hopeaa. Mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja pakko olla tyytyväinen hankintaan. :)  

Viikonlopun aloitin siivousurakalla, nyt on vaatekaappi saanut semmoista huutia, että luulisi hetken pysyvän taas kuosissa. Seuraavana hyökkään korulaatikon kimppuun, sekin on pääsyt repsahtamaan pahasti... 

Viikonloppuja!

Mira

Jo tämän takia lähtisin

Kyllä, ruoka. Sen takia kannattaa istua ahtaassa lentokoneessa 10 tuntia, kärsiä mahan väänteistä ja monesta muusta erikoisuudesta. Koska niin vain on käynyt, että thairuoka on yksi suurin herkkuni! Koskaan aiemmin en autenttisessa ympäristössä olekaan tuota herkkua napostellut, joten vain kotimaisella kokemuksella marssin matkaan. Ja kyllähän se makujen määrä oli vieläkin suurempi ja lautasella olevat vihannekset ja kastikkeet vieläkin värikkäämpiä kuin suomalaisten raflojen versiot. Pettyä ei siis todellakaan tarvinnut, eikä perinteisiä lomaähkyjäkään tullut pippuripihveistä ja ranskiksista. 

Napsin kuvia ruuista hurjasti, kunnes hoksasin niiden näyttävän aina samalta, heh. ;) Kyllä koto-Suomessa on ikävä näitä herkkuja, vaikka saahan sitä Tampereellakin maukasta ruokaa. (Mutta luulen, että sitä laituriravintolaa ei löydy, vai?.)

Toistan varmaan itseäni hokiessani koko ajan, että kylläpä aika menee nopesti. Mutta kun se  menee! Voisin vähän panikoida sitä, että kohta on helmikuu. Lomastakin on jo niin kauan, että olen kohta kaksi viikkoa ehtinyt kykkiä töissä! Ja vieläkin puran sähköposteja epätoivon vimmalla. Mutta onneksi lomakuvat piristää ja onhan sitä jo jotain muutakin jännittävää sunnitteilla. Me nimittäin ehkä jo ihan vähän alettiin suunnittelemaan seuraavaa reissua... Iih!

Mira

Valojen aika ei ole ohi

Vaikka joulu jo menikin, valoista ei kannata luopua vieläkään. Illan pimeydessä mikään ei ole rentouttavampaa, kuin luoda tunnelmaa valoilla ja kynttilöillä.

Pian taas alkaa kiireinen työviikko. Viikonloppu meni nopeasti ensin perjantaina työpaikan Kick offeissa ja lauantaina kaverimme tupareissa. Viikonloppu on siis sisältänyt paljon naurua ja hyvää seuraa! Sunnuntai on mennyt lähinnä kölliessä ja joululahjaksi saamiani Greyn anatomian jaksoja katsellen viltin (ja kissan) alla. Mikäpäs sen rentouttavampaa.:) 

Valoa ja energiaa tulevaan viikkoon!

Mira

Kojuilla ja kujilla | Hua Hin

Värikkyys, koristeellisuus ja tavaranpaljous riittää kuvaamaan Hua Hinin kujia ja lienee perinteistä myös muualla Thaimaassa. Varsinkin Hua Hinin yömarkkinoilla tavaranpaljous ja värit hyppivät suorastaan silmille. Tungoksessa on mielenkiintoista katsella tavaroita, hypistellä kankaita ja ihastella kauniita puutöitä, ihmetellä erilaisia ruokia ja mereneläviä. Niitä oikeasti vielä eläviä.

Joskus aikaisemmin olen höpötellyt kaduista ja siitä, miten niitä aina innolla kuvaa jokaisessa lomakohteessa - ja kuinka ne näyttävät aina samalta. Noh, Thaimaan kohdalla tämä ei ainakaan pidä paikkaansa, kadut ovat niin erilaiset, niitä ei voi verrata euroopan katuihin ja pieniin historiaa huokuviin kujiin. Se, mikä minulle jäi Thaimaan kaduista mieleen, oli koristeellisuuden ja sotkuisuuden erikoista yhdistelmää luova epäsiisti kokonaisuus. Siisteyttä ei kaduilla kovin arvosteta, moneen kertaan kaduilla saattoi törmätä ruokaa etsivään rotta-eläimeen (rotta-eläin=jotain isompaa kuin rotta) ja tietysti niihin järkyttävän kokoisiin torakoihin, haiseviin roskapusseihin ja ne viemärit, yök. Silti valaistukseen ja muuhun koristukseen on käytetty paljon paukkuja.

Hua Hinin  yömarkkinoilla käväisimme "uusilla yömarkkinoilla", josta löysin ihanan statement-kaulakorun muutamalla eurolla. Siitä lisää jossain vaiheessa. :)

Mira