keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kun me vain olimme


Tuo "oleminen" olikin oikeastaan lomakohteemme valinnan syy reissatessamme Bulgariaan. Juurikaan näkemistä kyseisessä kohteessa nimittäin ei ole, itse kun en yökerhoissa juuri viihdy, ja niitähän kyseisestä kohteesta löytyy... Tosin retkillähän emme käyneet, emmekä kamalasti vaivaa ympäristömme tutkimiseen tällä reissulla nähneet, joten mikäs minä olen sanomaan, ties minkälaisia nähtävyyksiä jäi näkemättä! Mutta oikeassa olin sanoessani, että kun vaan semmoisiin paikkoihin ei mene joista ei pidä, niin saa juuri sellaisen loman kuin haluaa. Ei ole pakko riehua yökerhoissa, jos ei viihdy. Otettiin siis rennosti ja nautittiin lämmöstä ja syötiin vähän liiankin hyvin (tietää tiukkaa dieettiä syksylle). :) Ja onhan tuo itse ranta nähtävyys jo sinänsä.
Oleilimme lähinnä omaksi yllätykseksemme uima-altaalla niin paljon, että jopa aurinkorasva luovutti ja loppui kesken loman. Hotellimme sijaitsi suoraan meren rannassa, joten meressäkin kävimme kastautumassa ja rannalla lötköttelemässä, tässä hiukan makuaisia rantatunnelmista, allastunnelmiakin kyllä on tulossa. :)


Toki turistilaumoja ei moisessa kohteessa pääse pakoon, mutta ei se ole tarvekaan. Ihmisvilinä on ihan kivaa, vaikka lopulta kaipaankin rauhaa, hyvän kirjan ja musiikin avulla sekin onnistuu rannan vilinästä huolimatta.










Pakkohan tuommoinen vesimeloni-kuppo oli ostaa mieheltä, joka kulki koko päivän ohitsemme huudellen "Nice fruits fresh, fresh nice fruits, fruits fresh nice". :) On siinäkin homma.

Lopulta siis tämä markkinointi-ihminenkin heltyi näiden loistavien sloganeiden myötä ja päätti panostaa pari levaa hedelmiin.  Ja olihan se, nice  and fresh.

Voih, miten epärealistista (ja epäreilua) on olla Suomessa, vastahan tuolla olimme. Höh. Noh, lisää lomatunnelmia luvassa, ihanaa kun on kuvia joiden parissa vielä jatkaa lomaa, vaikka huomenna onkin taas paluu töihin.:)

Mirppunen:)



tiistai 28. elokuuta 2012

Paluu palmujen alta




Hei, täällä ollaan! Paluu palmujen ja kuuman auringon alta takaisin kylmään syksyiseen Suomeen tuntui aika shokeeraavalta. Autonkin ilmastointi huusi täysillä autoon istuessamme kolmen maissa yöllä, kun lähdimme Helsinki-Vantaalta ajelemaan kohti Tamperetta. Ilmastointihan melkein piti vaihtaa jo lämmölle.

Vietimme viikon palmujen katveessa Bulgariassa Sunny Beachilla ja löysin sisäisen meritähteni (vai oliko se valas?) maatessani koko viikon altaalla auringossa.


Yleensä olemme semmoisia matkaajia, jotka eivät altaalla (tai paikoillaan) viihdy, vaan on mentävä paikasta paikkaan ja nähtävä mahdollisimman paljon. Mutta kiireinen kevät ja kesä olivat tehneet näistäkin matkaajista sen verran lopun, että viikko lekotellessa altaalla ja meren rannalla X-asennossa sopi mainiosti, emme edes harkinneet retkiä ja nähtävyyksiä. Ja olihan lämpöasteita joka päivä yli 30 (kuulemma viimeisinä päivinä 40), joten totesimme, että on aivan liian tukalaa allasaluetta laajempiin tutkimusretkiin. Viimeisimmät kolme vuoden sisään tehtyä matkaa ovat olleet hektisiä kaupunkilomia, joissa aikataulutus nähtävyyksien kiertämiseen on ollut tiukka. Nyt oli ihanaa vaihtelua vain OLLA.

Myöhemmin sitten lisää kuvia, mutta tässä nopea kollaasi reissusta. Kuvia on nimittäin hirmuisesti, joten lomakuvia on vielä paljon luvassa! Vaikka kuvia kertyi varsin vähän viikon reissuksi (taisi kamerakin olla lomalla, kun ei joutunut varsinaisesti hommiin!)



maanantai 20. elokuuta 2012

Aurinkoinen Ranta kutsuu!





Aurinkoisemmat maisemat kutsuvat meitä, lähdemme reissaamaan Bulgariaan! Kohta istun aurinkotuolissa drinkki kädessäni. En malta odottaa!

Kohta palanut Mira :)


Veikeä herra siili




...Tai enhän minä tiedä onko hän herra. Vanhempieni omakotitalon pihassa asustaa pari pientä siiliä, jotka ovat jo sen verran tottuneet ihmisiin, etteivät kovasti vastusta ihmiskosketusta. Villeinä ne kuitenkin pihalla kulkevat ja etsivät ruokansa itse (joskus kyllä kompostista), eli mitään lemmikkisiilejä ne eivät ole. Toivottavasti selviävät talvesta ja ovat seuranamme myös seuraavana kesänä, sen verran suloisia kavereita ovat.


Sitten näppärästi kerälle, kun ei enää huvita poseerata.


Yllätin toisen siilin ruusupuskan juuresta, silmät kiinni, nenä kohti aurinkoa. Sekin varmaan nautti vielä viimeisistä auringonsäteistä ennen kylmää, aurinko on ollut sillekin varmaan tänä kesänä harvinaista herkkua. Sitten keskeytin ihanan fiilistelyhetken räppäämällä kuvan ja tyyppi oli taas ihan skarppina. Pälyili minua epäluuloisena. Siili pötkikin hetken minua tuijoteltuaan ruusupuskan suojiin varsin vikkelästi kantapäät piikkien alta pilkistellen.

-Mira

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Aurinkoisen sisäpihan herkut


Vielä pakko tehdä yksi Tallinna-päivitys. Olimme lähtöpäivänä syömässä mukavalla ja arinkoisella sisäpihalla eräässä ravintolassa. Ravintola oli rauhallinen, mutta ei mikään suuri elämys sinänsä. Kanasalaatti maistui hyvin lämmössä istuessa ja vähän jo kotiinlähtöä harmitellessa.




Jo seuraavaa matkaa fiilistellessä...

Mira

Ikkunalla yksinkertaisesti


Ihanan yksinkertaista. Ikkunalla vain yksi ruukkukasvi. Itse yritän aina liikaa, mutta kai sitä voisi taas oppia tästä jotain. Hyvältä näyttää, vaikkei ympärille ole levitelty hirmuista määrää tuikkukippoja ja epämääräisiä pikkuesineitä. Kuva on napattu vanhempieni olohuoneesta, jossa muuten valo tulvii sisään ihan eritavalla koko seinän kokoisista ikkunoista, kuin meidän pienestä kaksion ikkunasta. Tosin ikkunoiden pesukin voisi auttaa...?

Olen lomalla, jee!

lauantai 18. elokuuta 2012

Kukkaloistoa sisälläkin



Kukkaloistoa sisällä, vaan ei minun kodissani. Olisikin. Tämä kukka ei oikein meillä menestyisi, joten tyydyn siihen, että käyn sitä välillä vanhempieni luona ihastelemassa ja kuvia näpsimässä. Kaunis kuin mikä.

Mirp.


Syksyisiä touhuja





keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tuhti aamupala



Hiukan tuhdimmanpuoleiset aamiaiset, mutta kyllä maistui! Ei tällaisella kuitenkaan ihan jokaista aamuaan aloittaisi.

Mainitsemisen arvoinen on erityisesti tuo omeletti tai munakas. Tai miksi nyt niitä haluaa kutsua. Kokeilin heti kotona samanmoista ja maut löysivät kohdalleen myös tämän surkeahkon kotikokin hyppysissä, toteutus oli siis kovin helppo: aineet vain sekaisin ja pannulle, eikä mitään ihmeellisiä välivaiheita tai täyttöjä jälkikäteen. Harvinaisen helppoa ja maukasta!

Mitä nyt toisella kokeilukerralla innostuin tekemään ahneuksissani vähän liian paksun munakkaan, eikä se meinannut millään valmistua... Puolen tunnin hellalla käryyttämisen jälkeen luovutin ja tein plan B -ratkaisun, ei  muuten ollut ihan yhtä kaunis näky. ;) Mutta ei kai sitä jokaisella kerralla voikaan onnistua!

Mirp.


torstai 9. elokuuta 2012

Rosoisen tunnelmallista


En tiedä, miksi kadut kiehtovat. Aina reissukuvista löytyy yllättävän paljon kuvia KADUISTA. Kai niillä jokin mystinen merkitys on, kun joka kerta täyttyy mukulakiviä ja rapistuneita seiniä päästä ikuistamaan. Jotenkin pieni katujen rosoisuus on kuitenkin tunnelmallista ja omalla tavallaan kaunista. Kun siirryimme edes hiukan kauemmas ihmisvilinästä Tallinnan vanhassa kaupungissa, kaduillakin oli aivan erilainen luonne pastellisävyisten pintakuoriensa alla. Harmi, ettemme ehtineet tutkimaan enempää. Jääpä tutkittavaa tulevillekin reissuille!







Näin jälkikäteen huomasin, että postaus oli aika synkkä. Mutta tunnelmat eivät olleet!

Mira

maanantai 6. elokuuta 2012

Rapu & huonoa käytöstä



Tallinnan reissulla tietenkin nautimme mainiosta ruuasta ja juomasta, tietenkin useampaan otteeseen. Laivabuffet tuotti lähinnä pettymyksen ja tuon pettymyksen jälkeen vanhan kaupungin tarjoamat herkut olivat kyllä äärimmäisen iloinen yllätys. Itselleni paras herkku löytyi italialaisesta ravintolasta, jossa tilasin välimerellisen risoton. Oletin tilatessani 14 euron risottoannoksen, saavani  puuroutunutta ja liisterimäistä "risottoriisiä" ja pari säälittävää katkarapua, mutta onnekseni (ja lopun pöytäseurueen kauhuksi) sainkin jotain paljon parempaa:


Rapu aiheuttikin häpeällistä ja lapsellista käytöstä pöytäseurueen viihdyttämiseksi. Onneksi ravintolahenkilökuntakin naureskeli innostukselleni, todennäköisesti huonosti käyttäytyvät suomalaiset ovat arkipäivää...  Annos oli makunsa (ja viihdearvonsa) lisäksi ehkä kaunein, minkä olen syönyt pitkään aikaan! Äyriäisiä olen vastikään oppinut syömään. Simpukat ja ravut upposivat tähän tyttöön oikein valmistetussa risotossa mainiosti.

Tässä muutama hassuttelukuva:


Tampereella muuten olen syönyt ihan kiitettävää välimerellistä risottoa Hotelli Tammerin alakerran ravintola Trattoriassa. Joskin siellä lounasrisottoni ei (onneksi) ollut ihan näin tuhti.


Lupaan jatkossa käyttäytyä ravintoloissa kiltisti. :)

Lapsellisin terveisin,

Mira