sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Pyynikin munkit


Tampere-päivän kunniaksi pyyhälsimme Pyynikin Näkörornille legendaarisille munkkikaffeille. Olemme olleet tamperelaisia jo/vain viisi vuotta, mutta ikinä emme ole häpeäksemme tornissa käyneet sisällä asti, tai edes munkkeja maistamassa alakerran kahvilassa. Nyt sitten oli korkea aika! Onneksemme paikka oli täynnä hilpeitä tamperelaisia, sillä näkötorniin oli ilmainen pääsy (tosin maksu ei muutoinkaan ole kovin huimaava). Tamperelaiset ovat ihania, koska lähestulkoon jokainen hymyili ystävällisesti, vaikka jonot olivat munkkikahvilaan pitkät. Semmosia ne nääs on. 





Klikkaa kuva isommaksi :)














Tampereella Pyynikki on muutenkin niin kaunis paikka vanhoine taloineen, täytyisi joskus käydä pienillä kujilla kuvaamassa herkullisia pastellinsävyisiä taloja. :)

Mira

Iltalenkillä värien keskellä


Käväisimme lauantai-iltana ihastuttavan ystäväiseni ja hänen (myös kovin ihastuttavan) koirasensa kanssa iltalenkillä, vaikka olin juuri päivällä huhkinut lihakseni kipeiksi Tabatha ja CXworx-jumpassa päivällä... (Sattuu vieläkin, jokainen lihas huutaa armoa ja kavahtaa joka kerta, kun edes ajattelen koko jumppaa.) Noh, lenkin idea olikin lähinnä vaihtaa kuulumisia ja ottaa muutamia kivoja kuvia kauniin värisistä lehdistä puissa, joten mikään urheilullinen suoritus tämä ei ollut.:)   








Syksy on pitkällä. Nautitaan siitä. :)

Mira

lauantai 29. syyskuuta 2012

Mummonmökki ja puuhella


Aiemmin paljastin olevani tuikkukippohamstaaja. Siksi aina viehätyn myös kaikkiin muihinkin pieniin esineisiin, niistä tulee napsittua kuvia hurjasti. Vanhoja kuvia selatessa löysin näitä kivoja kuvia kesältä. Kesällä käväisimme Pajutilalla, josta nämäkin kuvat ovat. Tykkäsin tuosta pienestä mummonmökistä, joka toimi kirppari-paikkana Pajutilalla. Tunnelma oli mummolamaista ja ihanaa.  Nostalgista kuvissa on se, että meillä taitaa lapsuudenkodissani olla samanlainen puuhella, en ole osannut arvostaa sitä ennen kuin muutin pois kotoa... :) 



Jos ei oltaisi oltu tuolloin pyörällä liikenteessä, olisi mm. tuo BREAD-kattila varmaan lähtenyt mukaan... Onkohan se vielä siellä?

Viikonloppuja!

Mira


perjantai 28. syyskuuta 2012

Pirteitä syksyn makuja (pakkasesta)


Juoksulenkin jälkeinen lempparijuoma tai välipala on ehdottomasti raikas mustikkapirtelö. Rahkaa, hiukan jugurttia, hunajaa, mustikkahilloa ja jäisiä mustikoita, lurps.



Todellakin superfoodia. 


torstai 27. syyskuuta 2012

Tuikkukippo-sisustajan uusin hankinta



Se on uusi tuikkukipposeni. :) En ole mitenkään erikoinen sisustaja, pieneen kaksioomme en ole hankkinut huonekaluja mitenkään erikoisesti valikoiden, vaan rehellisesti sanoen hintalappua tuijotellen (ja nimenomaan sitä edullisinta hintalappua). Mutta eipä oikein väliaikaiseen opiskelija-asuntoon ole jaksanut panostaa, kun kerran sille halppislinjalle lähti. Olemmekin päättäneet, että kun tästä pois muutamme, lähes kaikki huonekalut joutavat kaatopaikalle. (Muutosta tulee siis helppo, jihuu!) Odotankin hurjasti sitä, että päästään muuttamaan ja pääsen hankkimaan semmoisia huonekaluja, joita oikeasti haluan. Koska huonekaluihin ei ole vielä lupa tuhlata ja siitä huolimatta naisille tyypillinen "pesänrakennusvimma" on kroonista, näkyy se pienenä tilpehöörinä pitkin kämppää. 


Tunnustaudunkin olevani tämmöinen tuikkukippo-sisustaja, kippoja on nurkat ja kaikki tasot pullollaan. Silti pitää aina hankkia lisää. On se kumma. Ja varsinkin syksyllä ja joulun aikaan kippojenkuppojenkynttilöiden määrä maksimoituu tässä taloudessa! Ihailenkin niitä, jotka pystyvät pitämään asuntonsa hillittynä sisustukseltaan. Itseltäni tuskin onnistuu jatkossakaan minimalismiin suuntautuminen...  Kuvissa on myös uusi tarjotin, joka jo aiemmin vilahtikin kuvissa.



Kylläpä muuten nyt näitä tunnelmointi-päivityksiä samasta sohvannurkasta tuleekin tiuhaan tahtiin tästä tuutista. ;) Kertoo vissiin siitä, mitä teen syksyisinä iltoina... Tai siitä, ettei näiden neliöiden sisään mahdu kovinkaan montaa nurkkaa jossa lymyillä. Se kyllä pitää paikkansa! Jospa tuo sade lakkaisi, niin viitsisi lähteä vähän uloskin pyörimään kameran kanssa.

Mirppunen :)
            



tiistai 25. syyskuuta 2012

Terveisiä viltin alta



... en ole kipeä, tykkään vaan hengailla viltin alla sohvalla. :) Ostin uuden viltin, se on ainakin toistaiseksi tuommoinen halattavan pehmeä (eikä vielä edes kissan karvoissa). Juuri semmoinen käpertymiseen soveltuva!


Mira :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Piironki


Meidän olohuoneessa asuu valkoinen piironki tai lipasto. Mikälie. Se on ihan mun lemppari. Tämä valkoinen asukas on ikivanha, äidilläkin aikoinaan ollut ja sittemmin mukaan vanhempien luota varastettu. Ikeasta ostin uudet vetimet ja valkoinen pieni lipasto sai ihan uuden ulkoasun. Eipä tuo jo hiukan kulunut ja kolhuja saanut lastulevystä tehty lipasto mitenkään ihmeellinen design-kapistus ole, mutta jotenkin vaan lemppari. :)


 Ostin vastikään olohuoneen rahille valkoisen tarjottimen, se on siinä aika näppärä.



Mira

 PS. Aiheesta kolmanteen, varattiin juuri hotellit joulukuun Thaimaan reissulle. Jihuu!

Rankka viikko takana


Huh, rankka viikko takana. Kissatkin on ihan sitä mieltä, kuten Viuhti-kissan väsyneestä olotilasta voi päätellä. Töissä on kovaa kiirettä, ylitöitä ja aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla. Onneksi huiput työkaverit piristää! Viikonloppuna on kuitenkin vähän väsähtänyt olo kaiken kiireen jälkeen. Juuri tuollainen fiilis, että haluaa vain käpertyä sohvalle ja nukahtaa siihen. Kun ei ole edes kiire mihinkään, se on sallittua.

Nyt vietetään rauhallista sunnuntaita!

Mira

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Unescon maailmanperintöluettelon kohde Nessebar




Viimein pääsen asiaan. Onhan tästä reissusta jo kuukausi! Jo hetki sitten kirjoitin venematkasta Nessebariin. Matka ei siis kestänyt ihan niin kauaa kuin mitä tuosta päivityksestä on aikaa, en vain ole saanut aikaiseksi valittua kuvien joukosta lemppareita. :) Nytkin mukaan oli vaikea valita parhaat jutut, joten kuvia tuntuu olevan ihan hirmuisesti! Tosin yhden asian taas opin. Kannattaa lopettaa se kävely kun kuvaa! Yllättävän monta tärähtänyttä kuvaa löytyi kuvien joukosta, kun en vaan selkeästikään ole viitsinyt pysähtyä. Sama juttu joka matkalla. 



Nessebar on vanha kaupunki Bulgariassa, Sunny Beachin lähellä, sinne pääsee helposti sekä paatilla että julkisilla kulkuneuvoilla Sunny Beachilta. Itsehän etsiydyimme paikalle paatilla. Kaupunki on hieno kokemus ja antaa kuvaa myös köyhemmästä Bulgariasta ja sen historiasta ja rakennuskulttuurista. Vaikka kyllä ne turistikojut ovat jo tähän Unescon maailmanperintölistan kohteeseen kiitettävästi viereisestä turistirysästä löytäneet, joten mikään rauhan tyyssija ei ole kyseessä. 




Kaduilla oli paljon värikkäitä myyntikojuja, värit suorastaan hyppäsivät silmille, näitäkin olisi voinut tutkiskella vaikka kuinka kauan, mielenkiintoisia yksityiskohtia olisi riittänyt vaikka millä mitalla katujen kummallakin puolen. Erityisesti ruusutuotteet ovat Bulgarian hittituotteita.





Piheinä emme käyneet tutustumassa museoihin tai kirkkoihin, vaan tallustimme ympäri katuja. Paljon kiehtovampaa. :) Vanhaa kaupunkia ja katuja on mukava kiemurrella kuumanakin päivänä, koska talot ja puut antavat hyvin varjoa kivisille kaduille.







Kivisiä katuja kierrellessä sai olla tarkkana, mihin astuu. Tämä kompurajalka meinasi olla nurin jokaisessa mutkassa. :)








Ravintolatarjonta oli suuri, millään ei olisi osannut päättää mihin suunnata. Jälkiviisaana voin sanoa, että ravintola kannattaa varmaankin valita kaupungin keskeltä. Merinäköala kun jostain syystä sekoittaa kokkienkin päät, eikä ruoka ole yhtä laadukasta, näin luulen. Tai en yleistä, meidän näköalaravintola vaan ei sykähdyttänyt samalla tavalla kuin jokin aiempi ravintola. Myös hinta on tietysti korkeampi ja palvelutaso kenties heikohko...  Paikallinen ruoka Kavarma (eli jonkinmoinen lihapata) oli kuitenkin suhteellisen onnistunut valinta, tykästyin ruokaan ja sen sopivaan mausteisuuteen. Kavarma ja useat vartaat tarjoillaan ilman lisukkeita, eli jos haluaa lihan lisäksi muutakin, kannattaa muistaa se riisi tai perunat tilata erikseen. Pata tarjotaan ihanassa "ruukussa", jossa toistuu rakennuksissakin käytetty kuvio.




Illan hämärtyessä suunnattiin kohti satamaa ja sieltä lähtevää bussia, jolla päästiin suoraan hotellimme eteen. Satamassa ihasteltiin ennen lähtöä hykerryttävän väristä veneiden joukkiota. 




Mira