Olen tässä uuden asunnon myötä pohdiskellut kovasti siisteystottumuksiani. Meillä usein vierailevat tietävät, että meillä ei tasoilla, pöydillä ja pinnoilla tavaraa kamalasti nähdä, mutta jos vieras uskaltautuu kaappiin kurkkaamaan, nopeasti tulee koko komistuksen sisältö syliin. Tulen siis kaapista ulos ja sanon, että olen piilosotkija! Olen yrittänyt korjata tapojani, mutta vaikeaa se on. On vaan helppo sulkea (silmät) kaapin ovi sotkuineen ja ihailla siisteyttä, pistää valoja himmeämmälle, niin pölyjä ei näe, eikä ikkunastakaan heijastu pesemätön samea kerros.
Olen yrittänyt isoimmissakin siivouspuuskissani lohduttautua, että elämän pienet epätäydellisyydet ovat niitä täydellisiä. Niistä näkee, että täällä eletään. Tyynyn ei ole tarkoitus olla aina suorassa, eikä jokaisen tavaran ojennuksessa, jotta tuntisi kodin täydelliseksi. Täydelliseksi sen ennenkaikkea tekevät siellä asuvat ihmiset (ja tässä tapauksessa myös pari karvatassua.) :) Ja mitä minä sitten puuhailisin kotona, jos aina olisi jo valmiiksi tosi siistiä?
Täydellistä arkea toivottelee,
Mira
Eikös muutossa karsiudu hyvin kaikki turha pois tai kaappien uusimisessa ( kuten meillä ). Halvalla kun sai ostettiin uusi eteisen kaappi ( iso ) ja sehän tiesi sitä että vanha piti tyhjätä. Sieltä paljastui kauhea rompekasa josta yks kolmasosa lähti roskiin. :) Huomaa siis kuinka helposti itsekkin tunkee kaiken nopeasti pois silmistä komeroihin. :D
VastaaPoistaHeh, jotenkin minusta tuntuu, että mikään ei ole karsiintunut, vaikka kuinka paljon muka heitin tavaraa pois. Kaapit vaan tursuaa tavaraa. Voi olla, että lisäkaappien hankinta olisi tarpeen! Hyvä, etten ole yksin tämmöinen sotkujen kätkijä. ;)
PoistaKisu ♥
VastaaPoista