Kukkaloistoa sisälläkin

Kukkaloistoa sisällä, vaan ei minun kodissani. Olisikin. Tämä kukka ei oikein meillä menestyisi, joten tyydyn siihen, että käyn sitä välillä vanhempieni luona ihastelemassa ja kuvia näpsimässä. Kaunis kuin mikä.

Mirp.

Syksyisiä touhuja

Tuhti aamupala

Hiukan tuhdimmanpuoleiset aamiaiset, mutta kyllä maistui! Ei tällaisella kuitenkaan ihan jokaista aamuaan aloittaisi.

Mainitsemisen arvoinen on erityisesti tuo omeletti tai munakas. Tai miksi nyt niitä haluaa kutsua. Kokeilin heti kotona samanmoista ja maut löysivät kohdalleen myös tämän surkeahkon kotikokin hyppysissä, toteutus oli siis kovin helppo: aineet vain sekaisin ja pannulle, eikä mitään ihmeellisiä välivaiheita tai täyttöjä jälkikäteen. Harvinaisen helppoa ja maukasta!

Mitä nyt toisella kokeilukerralla innostuin tekemään ahneuksissani vähän liian paksun munakkaan, eikä se meinannut millään valmistua... Puolen tunnin hellalla käryyttämisen jälkeen luovutin ja tein plan B -ratkaisun, ei  muuten ollut ihan yhtä kaunis näky. ;) Mutta ei kai sitä jokaisella kerralla voikaan onnistua!

Mirp.

Teemavärinä keltainen

Rosoisen tunnelmallista

En tiedä, miksi kadut kiehtovat. Aina reissukuvista löytyy yllättävän paljon kuvia KADUISTA. Kai niillä jokin mystinen merkitys on, kun joka kerta täyttyy mukulakiviä ja rapistuneita seiniä päästä ikuistamaan. Jotenkin pieni katujen rosoisuus on kuitenkin tunnelmallista ja omalla tavallaan kaunista. Kun siirryimme edes hiukan kauemmas ihmisvilinästä Tallinnan vanhassa kaupungissa, kaduillakin oli aivan erilainen luonne pastellisävyisten pintakuoriensa alla. Harmi, ettemme ehtineet tutkimaan enempää. Jääpä tutkittavaa tulevillekin reissuille!

Näin jälkikäteen huomasin, että postaus oli aika synkkä. Mutta tunnelmat eivät olleet!

Mira

Rapu & huonoa käytöstä

Tallinnan reissulla tietenkin nautimme mainiosta ruuasta ja juomasta, tietenkin useampaan otteeseen. Laivabuffet tuotti lähinnä pettymyksen ja tuon pettymyksen jälkeen vanhan kaupungin tarjoamat herkut olivat kyllä äärimmäisen iloinen yllätys. Itselleni paras herkku löytyi italialaisesta ravintolasta, jossa tilasin välimerellisen risoton. Oletin tilatessani 14 euron risottoannoksen, saavani  puuroutunutta ja liisterimäistä "risottoriisiä" ja pari säälittävää katkarapua, mutta onnekseni (ja lopun pöytäseurueen kauhuksi) sainkin jotain paljon parempaa:

Rapu aiheuttikin häpeällistä ja lapsellista käytöstä pöytäseurueen viihdyttämiseksi. Onneksi ravintolahenkilökuntakin naureskeli innostukselleni, todennäköisesti huonosti käyttäytyvät suomalaiset ovat arkipäivää...  Annos oli makunsa (ja viihdearvonsa) lisäksi ehkä kaunein, minkä olen syönyt pitkään aikaan! Äyriäisiä olen vastikään oppinut syömään. Simpukat ja ravut upposivat tähän tyttöön oikein valmistetussa risotossa mainiosti.

Tässä muutama hassuttelukuva:

Tampereella muuten olen syönyt ihan kiitettävää välimerellistä risottoa Hotelli Tammerin alakerran ravintola Trattoriassa. Joskin siellä lounasrisottoni ei (onneksi) ollut ihan näin tuhti.

Lupaan jatkossa käyttäytyä ravintoloissa kiltisti. :)

Lapsellisin terveisin,

Mira

Laivassa