Lakanoissa mönkimistä

Niin, minä möngin lakanoissa. Kahden ihastuttavan kissaneidin kanssa, joista toinen tiedostaa minun olevan kipeä ja pysyttelee visusti kaukana flegmaattisesta olemuksestani. Käy vain välillä isoilla silmillään ihmettelemässä ja pienellä nenällään viiksikarvat väpättäen nuuhkimassa minua varovaisesti. Toinen taas yrittää herätellä emäntäänsä puskemalla ja asettumalla naaman päälle, tökkimällä kylmällä nenällään ja kehräämällä korostetun kovaäänisesti.

Sairastelu on kurjaa, mutta onneksi on seuraa noista pienokaisista, vaikka hyväkseenhän ne tilannetta käyttävät, kun pääsevät sänkyyn rötväämään luvan kanssa. Kuvat nappasin pienessä energiapuuskassa, mutta nyt täytyy jo suunnata takaisin sänkyyn... Jos mahdun vielä joukkoon mukaan...

Mira

Ps. Sitä aurinkoa kaipasin - ja siellä se möllöttää, ulkona, ihan täydeltä terältä ja siniseltä taivaalta. Jihuu!

Rankka viikko takana

Huh, rankka viikko takana. Kissatkin on ihan sitä mieltä, kuten Viuhti-kissan väsyneestä olotilasta voi päätellä. Töissä on kovaa kiirettä, ylitöitä ja aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla. Onneksi huiput työkaverit piristää! Viikonloppuna on kuitenkin vähän väsähtänyt olo kaiken kiireen jälkeen. Juuri tuollainen fiilis, että haluaa vain käpertyä sohvalle ja nukahtaa siihen. Kun ei ole edes kiire mihinkään, se on sallittua.

Nyt vietetään rauhallista sunnuntaita!

Mira

Veikeä herra siili

...Tai enhän minä tiedä onko hän herra. Vanhempieni omakotitalon pihassa asustaa pari pientä siiliä, jotka ovat jo sen verran tottuneet ihmisiin, etteivät kovasti vastusta ihmiskosketusta. Villeinä ne kuitenkin pihalla kulkevat ja etsivät ruokansa itse (joskus kyllä kompostista), eli mitään lemmikkisiilejä ne eivät ole. Toivottavasti selviävät talvesta ja ovat seuranamme myös seuraavana kesänä, sen verran suloisia kavereita ovat.

Sitten näppärästi kerälle, kun ei enää huvita poseerata.

Yllätin toisen siilin ruusupuskan juuresta, silmät kiinni, nenä kohti aurinkoa. Sekin varmaan nautti vielä viimeisistä auringonsäteistä ennen kylmää, aurinko on ollut sillekin varmaan tänä kesänä harvinaista herkkua. Sitten keskeytin ihanan fiilistelyhetken räppäämällä kuvan ja tyyppi oli taas ihan skarppina. Pälyili minua epäluuloisena. Siili pötkikin hetken minua tuijoteltuaan ruusupuskan suojiin varsin vikkelästi kantapäät piikkien alta pilkistellen.

-Mira

Kiskis, hauhau.