Vaaleanpunainen ja sinnikäs

Hän elää! Hän on elossa! Voisin vaikka hyppiä tasajalkaa, sillä kuulkaas täällä on sellainen onnistuminen havaittavissa, että jokin kasvi, jokin elollinen kasvi, kaunis sellainen, on pysynyt luonani hengissä jo viikon. VIIKON. Uskomatonta. Ruukussa asustava gerbera (?) lienee kissojen inhokki,  sillä sen mullat ovat saaneet pysyä rauhassa ruukussa, eivätkä edes vaaleanpunaiset kukat ole saaneet kyytiä pieniltä tassuilta. Viikko sitten kaverini sen toi.  Ja tuossa se edelleen on. Alan jo epäillä sen todellista luonnetta ja epäillä kyseessä olevankin muovikukka, jota olen vain ahkerasti kastellut...

 

Pieniä iloja! Jos joskus pelkäsin, ettei kodissamme olisi väriä, niin ainakin yksi väripilkku täällä sitkeästi asustaa.

Mira

Aamukahvi maidolla ja auringolla, kiitos!

Elokuun ensimmäinen viikonloppu starttasi ihanasti: aamukahvia maidolla ja auringolla maustettuna. Ei hassumpaa! Vaihdoimme kuulumisia kaverin kanssa ihastuttavassa ympäristössä Nokialla, Hinttalan kotiseututalon kahvilassa. Kesäinen paikka ja aamukahvi auringossa herättivät hyvin viikonloppuun. Tämä vahvisti taas haluani tutustua lähikuntiin ja niiden aarteisiin paremmin, Pirkanmaakin on täynnä kauniita kesäkahviloita ja aarreaittoja. Hinttalan aittojen uumenista löytyi myös kummitytölle kiva lahja odottelemaan pian vietettäviä synttäreitä. ;)

Kotiseututaloon oli kerätty vanhoja esineitä, joita ihastelimme. On hienoa päästä nuuhkimaan menneiden aikojen tunnelmaa! Mukava vastapainoa kodin suunnitteluun ja hektiseen arkeen. Kotosalla on suunniteltu saunan maalaamista ja hiljalleen saatu täytettä sohvan yläpuolella oleviin taulunkehyksiin, alkaa näyttää kivalta! Pientä muutakin on suunnitteilla, kyllähän sitä hommaa vielä riittääkin.

Aurinkoista elokuun viikonloppua!

Mira

Pieniä sormia, silmiä somia

Pieniä sormia ja silmiä somia tutkittiin, laskettiin, ihasteltiin ja hämmästeltiin ahkerasti viikonloppuna kummityttömme ristiäisissä. Tämä pieni tähtisilmä sai  ansaitusti mitä kauneimman nimen. Pienokainen nukkui nimenantonsa ohi sujuvasti hymyillen, ei tainnut pahemmin nimestään siis stressiä ottaa. Voitteko kuvitella, kameraan kertyi 600 kuvaa muutaman tunnin aikana pienestä neidosta, hänen ihastuttavasta siskostaan ja uudesta perheenjäsenestä haltioituneista sukulaisista? Kyllä, niin todella tapahtui.

Otetaanpas mallia neidin rennosta asenteesta tähän viikkoon! :) 

Mira

Kultainen aurinko ja sininen lumi

Eskimoilla on varmasti omat terminsä tällekin lumen värille: iltahämärän sinertävä sävy ja samalla auringonlaskun kultainen rusko lumen pinnalla yhtäaikaa. Jotenkin maaginen näky! Jos katsoisi vain taivasta ja nipistäisi välillä silmänsä kiinni, suuntaisi nokan kohti lämmittävää aurinkoa, tuntuisi lähes kesältä. Kun avaa silmät, kaikkialla onkin vielä lunta, joka kimaltelee kauniisti kullanhohtoisena.

Talvipäivät ovat kauniita, samoin illat. Nyt kun päivä pitenee, iltaisinkin on ihana nautiskella tulevasta keväästä ja ihailla viimeisiä lumisia hetkiä. 

Mira :)

Siilinkari & kanelipullaa auringossa

Yksi viikonlopun mukavimmista hetkistä oli sunnuntainen kävely Näsijärvellä. Vaikka pieni ja viileä tuulenvire hiukan piiskasikin kasvoja, aurinko jaksoi lämmittää punaisia poskia. Mieltä (ja kätösiä) lämmitti Siilinkarille päästyämme kahvi ja (ehkä hiukan kohmeinen) kanelipulla. Kyllä siinä kelpasi istua tuulensuojassa nenä kohti aurinkoa ilman huolia. Kevät! <3

Tällä viikolla onkin lyhyt työviikko, kun pääsiäinen pääsee yllättämään loppuviikosta. Vietän pääsiäisen jälkeisen viikon lomaillen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei edes ole tiedossa matkaa muualle kuin siskoni luokse Lahteen! Pääsiäisenä toki käväisemme myös moikkaamassa vanhempiamme Keski-Suomessa. Mutta että viikko pitäisi sitten lomailla ihan kotosalla, toisaalta aika kivaa.:)

Onko teillä muuten tapana valmistella pääsiäistä? Meillä ei ole rairuoho kasvanut. Johtunee siitä, etten sitä edes istuttanut. (Olisikin siis vallan kummallista, jos sitä olisi jostain puskenut.) Eikä ole edes pajunoksia haettu. Tiputkin puuttuu. Enkä edes omista mitään keltaista! Nyt täytyy ryhdistäytyä ja saada kotiin vähän pääsiäistunnelmaa! 

Aurinkoista pääsiäsiviikkoa!

Mira

Arjen hetkiä

Arjessa ei aina kamera kulje ahkerasti käsilaukussa mukana, muuten kuin tietysti puhelimessa. Aina välillä tulee hetkiä, jolloin kaipaisi sitä järkkäriä mukaan tallentamaan juuri sen hetken ja tunnelman, kun aurinko lämmittää kasvoja, kylmä talvi-ilma kipristää nenää ja kevät tuoksuu ilmassa. Onneksi puhelinkin jotenkin pystyy tallentamaan kauniin auringonnousun aamulla, bussipysäkin huurteisen lasin auringossa ja iltapäivän viimeiset auringonsäteet töistä lähtiessä.

 Kohta talvi saa väistyä, kevät on jo tulossa! Eikö?

Ihanaa arkea toivoopi,

Mira

Chiliä, vuoria ja häkkilintu

Häkkilintuna oleminen kuvasi kyllä viime viikon kipeänä olemisen fiiliksiä, onneksi sairastelusta päästiin nopeasti yli. :) Kuvissa esiintyvä häkkilintu kuitenkin elelee lämpimämmissä olosuhteissa, jossakin Thaimaan ja Burman rajamailla pysähdyspaikalla, johon pysähdyimme syömään matkallamme vesiputouksille. Kuten kuvat kertovat, on Thaimaassa paljon muutakin kuin pelkkiä palmupuita. Vuoristoja ympäröivät kauniit havupuut, lehtipuut ja palmut rintarinnan. Vuoristomaisemat ovat aina olleet mielestäni kauniita, heti sen meren jälkeen.  Niissä on ihana lepuuttaa silmiään ja rauhoittua.

Viikko onkin jo kohta voiton puolella. Töissä on hassun hiljaista, kun suurin osa viettää lomiaan. Itse varailin lomani vasta Pääsiäisen yhteyteen, silloin saankin aika pitkän hiihtoloman kertaiskulla! Sitä malttaa odottaa. :)

Mukavaa viikkoa!

Mira