Chiliä, vuoria ja häkkilintu

Häkkilintuna oleminen kuvasi kyllä viime viikon kipeänä olemisen fiiliksiä, onneksi sairastelusta päästiin nopeasti yli. :) Kuvissa esiintyvä häkkilintu kuitenkin elelee lämpimämmissä olosuhteissa, jossakin Thaimaan ja Burman rajamailla pysähdyspaikalla, johon pysähdyimme syömään matkallamme vesiputouksille. Kuten kuvat kertovat, on Thaimaassa paljon muutakin kuin pelkkiä palmupuita. Vuoristoja ympäröivät kauniit havupuut, lehtipuut ja palmut rintarinnan. Vuoristomaisemat ovat aina olleet mielestäni kauniita, heti sen meren jälkeen.  Niissä on ihana lepuuttaa silmiään ja rauhoittua.

Viikko onkin jo kohta voiton puolella. Töissä on hassun hiljaista, kun suurin osa viettää lomiaan. Itse varailin lomani vasta Pääsiäisen yhteyteen, silloin saankin aika pitkän hiihtoloman kertaiskulla! Sitä malttaa odottaa. :)

Mukavaa viikkoa!

Mira

Päivänvalossa moni asia näyttää erilaiselta

Kuten sanottu, päivänvalossa monet asiat näyttävät erilaiselta. Harvoin käymme rantalomakohteissa pyörimässä keskustassa kuumimpaan aikaan päivästä ja ihmettelemässä polttavia betonikatuja ja hiljaista, verkkaista arkea, jota paikalliset päivisin viettävät. Yhtenä (hyvin kuumana) päivänä Hua Hinissä mekin kuitenkin löysimme itsemme kuljeksimasta samoja katuja pitkin, joilla iltaisin hortoilimme ruokapaikkaa etsien ja tuliaismestoja bongaillen. Päivällä kadut näyttävät kovin tyhjiltä ja ihan erilaisilta, emme meinanneet löytää samoja paikkoja kuin iltaisin. Kaikkialla oli jopa pelottavan tyhjää, että hetken jo luulin ydintuhon pyyhkäisseen kaupungin yli. Mutta se taisikin olla vain helleaalto...

Päivänvalossa kiinnitti moneen sellaiseen seikkaan enemmän huomiota, joiden ohi olisi illalla kävellyt väentungoksessa aivan huomaamattaan. Muutamia fiiliskuvia siis taas kaduista, jotka heh, ovat jostain syystä edelleen mun lemppari kuvauskohde. :)

Joku varmaan siellä miettii, että eikö ne Thaimaan kuvat lopu koskaan. Voin luvata, että loppuu, mutta ei vielä hetkeen! Aion jatkaa nojatuolimatkoja vielä tovin. Koittakaa kestää. ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Alan hiljalleen minäkin toipua kipeilystäni. :)

Mira

Kun aurinko laski, se ei enää noussutkaan

Onko muilla semmoinen fiilis, ettei ole nähnyt aurinkoa muutamaan kuukauteen? Että jo vähän kaipaisi valoa ja lämmittäviä säteitä ihollaan? Päivät kun viettää toimistolla nököttäen, ei näe edes sitä päivän kirkkautta. Jos sitä onkaan. Aina vain synkkää ja pimeää, sumuista ja (lumi)sateista. Olisi kivaa, jos näkisi kerrankin auringon nousevan tai vastavuoroisesti laskevan, mutta tällä hetkellä vaihtoehdot ovat joko kirkas mutta harmaa keli tai pimeä ja harmaa keli. Valitseppa nyt sitten siitä lemppari.

Kuvituksena tässä masentuneen sävytteisessä postauksessa toimivat reissussa otetut "pakolliset auringonlaskukuvat", kun Thaimaan aurinko laski vuorien taakse ja taivas leiskui oranssina. Huokaus. Vaikken nyt ihan samanlaista auringonlämpöä tänne kaipaa, semmoinen pieni ja hento talviaurinko voisi pilkahtaa jossakin välissä. Eiks nii? KYLLÄ.

Saataisiinko viikonlopuksi auringonpaistetta Tampereellekin, kiitos? :)

Mira

Pala U Waterfall | Kaeng Krachan National Park

Pakko on vielä kertoa kuvin matkastamme Kaeng Krachan National Parkiin Pala U Waterfall-nimisille vesiputouksille. Matkaa teimme paikallisen retkien järjestäjän kautta, jonka nimen valitettavasti jo olen unohtanut... Olisi varmaan pitänyt ottaa ylös paikan nimi, koska palvelu oli loistavaa ja ystävällistä, opas jopa puhui englantia. ;) Pienellä avolavalla ajoimme Hua Hinistä noin tunnin vesiputouksille ja oli ihanaa katsella maisemia ja lähestyä vuoristoa kiemurtelevia teitä pitkin. Matkalla käväisimme ananasplantaasilla, josta jo aiemmin kerroin.

Vesiputoukset on jaettu ilmeisesti 11 tasoon. Viidelle niistä pääsee suhteellisen helposti kivistä polkua pitkin, siitä eteenpäin kuulemma pitäisi olla viidakkoveitset matkassa. :)

Jos rehellisiä ollaan, Suomessa näitä vesiputouksia olisi sanottu koskeksi. Odotin jotain huikeampaa ilmestystä, mutta ehkäpä ne hulppeat, isommat vesiputoukset olisvat siellä viidakkoveitsien takana. Yritin kovasti harjoitella vesiputouksen (tai sen kosken) kuvaamista, mutta let's face it, ilman kunnon tukea ei saa hyvää kuvaa sitten millään! Ensi kerralla siis jalusta matkaan, niin saa veden liikkeen tallennettua kauniisti kuvaan. :)

Vesiputouksilla oli kaunista, kaikkea sitä vehreyttä ja yläpuolella nousevia vuoristoja ei saanut edes kuvaan mahtumaan. Vesiputouksien pienet lammet kuhisevat kaloja, joiden sekaan voi mennä uimaan, jos uskaltaa! Paikka oli upea ja käymisen arvoinen, vaikka kaikki odotukseni eivät täyttyneetkään. (Miksi olen niin kriittinen?) Mutta jos lähtee Hua Hinistä reissamaan vesiputouksille, kannattaa matkaan yhdistää jotain muutakin. Niin mekin teimme, sillä suuntasimme vielä vesiputousten jälkeen pieneen paikalliseen kylään tutustumaan heidän arkeensa. Siten päivään tuli tarpeeksi äksöniä, sillä vesiputoukset oli aika nopeasti nähty. Kivikkoinen maasto ei muuten sovi huonojalkaisille! Ihme, että itse selviydyin ehjänä. :)

Aamulla ennen töihin lähtöä vähän suunniteltiin seuraavaa reissua siinä samalla kahvia juodessamme. Siitä tuleekin ehkä vähän moniuloitteisempi kuin aiemmin ajattelimme...

Mira 

Pineapples are not for monkeys

Minä en ole tiennyt, että ananakset kasvavat maassa, oletteko te? (Siis tienneet, ei kasvaneet maassa. ;))

Tai siis eivät ne maassa kasva kuten perunat, mutta lähellä maata, tuommoisessa puskassa. No, aina oppii uutta myös tämä blondi! Thaimaan reissullamme pääsimme katsomaan myös ananasplantaasia, kun olimme matkalla kohti Pala U Waterfallseja. Plantaasillakin oli kaunista ja oli virkistävää päästä näkemään luontoa ja paikallista elinkeinoa läheltä.

Matkalla tapasimme myös muutaman apinan, joita ei tainneet ananakset juuri kiinnostaa. Oppaamme kertoi myös,. että ananaksesta (jos oikein ymmärsin) tehdään paperia. Ja jälleen uutta tietoa pukkaa ja meikäläinen on ihan kysymysmerkkinä!

Matkustamisessa on mielestäni lähes paras asia se, että oikeasti oppii uutta sellaisistakin asioista, joita ei ole koskaan aikaisemmin ajatellutkaan. Vaikka se olisi näinkin pieni asia, kuin se, että missä ja miten ananas kasvaa tai miten sanotaan "päivää" paikallisella kielellä. Silti oppii. Siksi kannattaa poistua hotellihuoneesta ja uima-altaan reunalta edes hetkeksi tutkailemaan ympäristöä.

 Ja onhan se on ilahduttavaa, kun huomaa ajattelevansa kaupan kolealla tiskillä, että tämä ananas on roudattu luoksemme vastaavalta plantaasilta jostakin puolelta maailmaa, jossa se on auringossa kypsynyt sanomalehtipaperiin käärittynä. Aikaisemmin minulla ei ollut tunteita ananaksia kohtaan. ;)

Mira :)

Korkealla ja keinuen Elephant Villagessa

Hui, korkealla, keinuen, puhkuen ja päristen, välillä vettä roiskuen. Sellaista on norsukyyti.

Ensimmäistä kertaa kun Thaimaaseen poukkoilimme, oli tavoitteena ratsastaa norsulla. Snorklaukset ja sukellukset päätimme suosiolla jättää seuraaville reissuille ja toteuttaa edes yhden asian, mikä täytyy kokea. Niinpä siis etsimme lomailumestastamme eli Hua Hinistä paikan, jossa moinen onnistuisi. Vähän hakukoneisiin hakusanoja naputeltuamme löytyi Elephant Village Hua Hin. Hinta hiukan huimasi päätämme, mutta kun asia oli jo päätetty, ei ollut enää takaisin kääntymistä. Ei kai sitä Thaimaasta kehtaa tulla takaisin ja sanoa, että en ratsastanut norsulla kun oli liian kallista? (Varsinkin jos on jo ehtinyt toitottaa kaikille ratsastavansa tuolla kärsäkkäällä lomansa aikana...)

Matkaa norsukylään Hua Hinin keskustasta ei paljoa kertynyt, alle puolisen tuntia taksilla jos oikein muistan. Norsulla en ole koskaan ratsastanut, mutta hämäriä muistikuvia on kuitenkin, että jollakin lomamatkallamme olemme olleet seuraamassa huikeaa (surullista) norsu-showta, jossa kaksi norsua potki jalkapalloa. Hua Hinin norsukylässä meininki oli leppoisampi, pääsimme heti kierrokselle ja norsun selkään, huteraan keinuvaan koriin. Norsuratsastus oli töyssyistä ja jännittävää, kuljimme huonokuntoistakin maastoa ja täytyy kyllä sanoa, että aikamoisen hyvin tuommoinenkin dumbo pystyy askeleensa asettamaan niin, että pysyy pystyssä muhkuraisemmallakin polulla! Lucky-norsu, jolla ratsastimme, oli hassun herttainen tapaus, joka heitteli päällemme pariin otteeseen vettä 55 minuutin tepastelumme aikana. 

Norsujen kouluttamisesta ja siitä toisella k:lla alkavasta ikävästä sanasta en sanoa tämän enempää, enkä aio sen ihmeemmin ottaa kantaa asiaan, vaikka muutamat lehdet ovat nämä Thaimaan norsuratsatukset ja turistien kyyditykset ottaneetkin esiin negatiivisessä mielessä.  Norsuja kohdeltiin mielestämme hyvin, ne saivat pitää taukoja ja ruokaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän ajurimme pieni "työväline" meitä hiukan vaivasi, kertokoon kuva enemmän kuin tuhat sanaa.

Tapasimme myös toisen ihastuttavan norsu-kamun, jolta sain oikein pusunkin. ;) Tyyppi teki  mahtavia temppuja, istui maahan, tanssi, seisoi vain etujaloillaan, hieroi - ja lopulta pussasi. Olin aika otettu. ;)

Norsuratsastuksesta jäi pientä varjopuolta lukuunottamatta hyvä fiilis. Mutta, nyt se on koettu. Nyt voidaan vetäistä tämä kohta to do-listasta yli, koska luulenpa, etten toista kertaa noin jättimäisen eläimen selkään hyppää!

Mira

PS. Muutama lukija kommentoi hyvin norsuratsatuksesta ja norsujen kouluttamisetsa sekä turistin vastuusta valita paikka oikein. Näiden kommenttien jälkeen kieltämättä hoksasin, miten sinisilmäisenä turistina en tiennyt vastuutani selvittää paremmin, missä norsuihin tutustua. Enhän tiedä, miten  kyseisen paikan norsuja todella kohdellaan, mutta onhan suuri todennäköisyys, että norsun saama koulutus on ollut brutaali. Älkää siis olko samanlaisia sinisilmiä omalla reissullanne! Suosittelen norsuratsastusta, mutta olkaa tarkkana siis missä sen teette.

Vene joka vuorovettä odottaa

Olen tainnut aiemminkin hehkuttaa ihastustani mereen. Pidän kaikesta mereen liittyvästä: veneistä, rannoista, vedestä, hiekasta, laitureista... Mistä vaan! Kotonakin lähes kaikki tauluni liittyvät jollakin tapaa mereen. Jotain kaukokaipuuta siis lähelle merta on. Hassuinta on, että en ole koskaan esimerkiksi ollut purjeveneessä tai vastaavassa, pitäisi varmaan kokea semmoinenkin. :) Thaimaassakin fiilistelimme siis lähellä rantaa ja satamia muutamaan otteeseen.  Näissä kuvissa näkyy muuten tuo laituri-ravintola, jossa käväisimme syömässäkin iltana eräänä. Mielestäni nuo vuorovettä odottavat paatit ja kalliolle unohtuneet katiskat ovat kovin sympaattisia.  

Mira

Rantaelämää välillä Hua Hin ja Cha-am

Pakkohan se on Thaimaassa ollessa kokea: rantaelämä. Isot aurinkohatut, tuulessa huojuvat palmut, kookosöljyn makea haju ilmassa, meriveden suolainen tuoksu, värikkäät aurinkotuolit ja huolettomat turistit. Ja paahtava aurinko. Mihin sitä nyt pääsisi Thaimaassa karkuun paremmin, kuin pulahtamalla viileähköön meriveteen? 

Lomakertomukset jatkuvat rantaelämällä. :) Harmaata Tampereen taivasta tuijotellessani sain aika tujauksen energiaa sunnuntaihin katselemalla rantakuvia reissultamme Hua Hinistä. Tässä muutamia rantatunnelmia sekä Hua Hinin rannalta että Cha-amin rannoilta, jossa valitettavasti emme tällä lomalla viettäneet juurikaan aikaa, muuta kuin parilla visiitillä. Onnistuin nimittäin sairastumaan juuri niihin aikoihin, kun olimme lomaamme budjetoineet ranta-aikaa. Muutama piipahdus rannalle ja pulahdus ihanasti kelluttavaan suolaiseen meriveteen kuitenkin tuli tehtyä, onneksi!

Hotellimme sijaitsi tosiaankin Hua Hinin ja Cha-amin välissä.  Käväisimme molemmilla rannoilla ja aika nopeasti selvisi, että hotellin läheinen ranta oli huomattavasti rauhallisempi Hua Hinin päärantaan verrattuna. Toisaalta väkimäärä Hua Hininkin rannalla oli varsin maltillinen verrattuna esimerkiksi Bulgarian reissuumme, jossa rannat kuhisivat turisteja muurahaispesän tavoin silmän kantamattomiin.

Laiskureina ja osittain myös sairasteluni vuoksi emme lähteneet niitä "paratiisirantoja" etsimään, vaan tyydyimme näihin turistirantoihin sen vähän, mitä rannalla lomallamme vietimme. Jossain vaiheessa olin jo suunnitellut reissua "läheisen" kansallispuiston uumeniin, joiden rannat kuulemma ovat upeita ja autioita. Jouduin kuitenkin luopumaan suunnitelmista, kun päivät Hua Hinissa hupenivat sairastellessa, onneksi sentään oman altaan ääressä.  

Mutta hiekka, merivesi ja aurinko - aina hyvä yhdistelmä. Missä vain. En siis valita. Pitäähän sitä seuraavillekin reissuille olla jotakin nähtävää. :) 

Mira