Elokuun lämpimiä päiviä

Heipsutivei, onpas hassua miten nämä säät tuntuvat vaihtumaan päivittäin äärilaidasta toiseen. Lauantaina sateista ja synkkää, sunnuntaina aurinkoa ja lämpöä. Maanantai-aamu valkeni sekin aika sateisena ja vaikka olisin aamulenkilleni halunnut, isot sadepisarat pitivät minut sisällä aamukahvia hörppien. Kumpparit valmiiksi kaikki, jotka aikovat tänään ulos astua! Lämpöisiä elokuun päiviä on kuitenkin vielä luvattu, joten toivoa ei ole menetetty, takapihan terassille pääsee vielä nauttimaan lämmöstä! 

Mukavaa viikkoa ja aurinkoisia elokuun päiviä toivoen, 

Mira

Rapupöydässä roiskuu

Lauantai-ilta kului ensimmäistä kertaa omalta osaltani rapujuhlissa, jotka ystäväni järjesti. Pienellä porukalla riitti ravuissa räiskyttelemistä ja naapureilla ihmettelemistä oikeaoppisten juomalaulujen raikuessa. Ilta oli ihanan tunnelmallinen, emäntä osasi kyllä hommansa: tarjoilut olivat parhaat mahdolliset ja seura tietenkin loistavaa. :) 

 Olen äyriäisten suuri ystävä, joten nämä eivät varmasti jää viimeisiksi rapujuhliksi, kiitos tyttöset. <3

Helan går

sjung hoppfalleri fallerallala,

helan går

sjung hoppfallerallala!

Mira

Tauluhyllyn vaiheet

Tauluhyllyn tauluihin ei ollutkaan ihan helppo keksiä täytettä. Aiemmin pohdiskelinkin tyhjien kehysten sisältöä täällä: Tyhjät kehykset ja harmaan hyökkäys.

Ensin aioin tilata reissukuvista kollaasin, mutta kuvien valitseminen kävi niin työlääksi, että päätin keskittyä muuhun. Nyt tauluhyllyssä löytyy mm. Marimekon kortteja, peili, Finlaysonin Taimi-kuosia, Annon sahalaitaista kuosia ja vanha pelikortti. Myös itse askartelemani printtiteksti pääsi omalle paikalleen jo aikaisessa vaiheessa. Vielä kuitenkin yksi taulu huutaa tyhjyyttään.

On aika vaikea löytää kivoja kuoseja tauluihin, joten se pakotti minut luovemmalle tielle. Voin viihdyttää teitä kertomalla, että Finlaysonin ihastuttava Taimi-kuosi on oikeasti ruokapöytään tarkoitettu tabletti. Kehysten koko ja tabletti osuivat prikuulleen kohdilleen, joten miksipä ei! Arvaattekos, mitä Annon ylähyllyn kuosi onkaan? Se on (haluan huomauttaa: käyttämätön) rätti Annon syysmallistosta (?). Hullua, mutta toimii!

"When I get sad I stop being sad and be awesome instead"-taulun väsäilin itse, kun sopivaa tilattavaa tekstitaulua ei tuntunut löytyvän. Hyviä vaihtoehtoja löytyi monia, mutta silti tuntui, ettei ihan ominta tekstiä millään löytynyt. Nyt seinällämme killuva teksti on hauska ja osuva, legendaarisen Barney Stinsonin suusta napattu ja A4:selle yksinkertaisesti ladottu.

Tauluhyllyn hyviä puolia on se, että pääsen vaihtelemaan taulujen järjestystä ja niiden sisältöä niin usein kuin haluan. Olen todella vaihtelunhaluinen, joten se lienee hyvä asia! Toistaiseksi mustavalkoinen ja yksinkertainen meininki saa jatkua, sillä nyt etsinnässä on vielä tuo viimeinen kehyksen täyte. Ideoita?

Mira

Täydellistä arkea

 

Mitä on täydellinen arki? Minulle se on hitusen nuupahtaneita kukkia pöydällä, koska en muista niitä kastella. Silti ne ovat kauniita viimeiseen hetkeensä asti. Täydelliseen arkeen kuuluu hauska tekstiviesti-mielipide lehdessä, kissoja pöydällä, lattialla, sohvalla, kaapeissa ja kaikkialla. Kaikkialle ne kaksi ehtivät. Täydelliseen arkeen kuuluvat siistit tasot ja pöydät, mutta sotkuisia kaappeja. Täydellinen arki pitää sisällään nurkissa viliseviä villakoiria, koska imuri on rikki. Täysi lehtikori pursuaa yli äyräiden. Mustia sormenjälkiä on valkoisissa tuoleissa todentamassa sen, että joku asuu täällä. Täydellistä on sohvatyyny, joka ei ole kauniisti aseteltu, vaan ihanasti halailtu pikku mytty keskellä sohvaa edellisillan leffamaratonin jäljiltä. Kaksi kahvikuppia, petaamaton sänky ja pari vaatemyttyä. Kissan kynnet uudessa sohvassa. Täydellistä.

Olen tässä uuden asunnon myötä pohdiskellut kovasti siisteystottumuksiani. Meillä usein vierailevat tietävät, että meillä ei tasoilla, pöydillä ja pinnoilla tavaraa kamalasti nähdä, mutta jos vieras uskaltautuu kaappiin kurkkaamaan, nopeasti tulee koko komistuksen sisältö syliin. Tulen siis kaapista ulos ja sanon, että olen piilosotkija! Olen yrittänyt korjata tapojani, mutta vaikeaa se on. On vaan helppo sulkea (silmät) kaapin ovi sotkuineen ja ihailla siisteyttä, pistää valoja himmeämmälle, niin pölyjä ei näe, eikä ikkunastakaan heijastu pesemätön samea kerros.

Olen yrittänyt isoimmissakin siivouspuuskissani lohduttautua, että elämän pienet epätäydellisyydet ovat niitä täydellisiä. Niistä näkee, että täällä eletään. Tyynyn ei ole tarkoitus olla aina suorassa, eikä jokaisen tavaran ojennuksessa, jotta tuntisi kodin täydelliseksi. Täydelliseksi sen ennenkaikkea tekevät siellä asuvat ihmiset (ja tässä tapauksessa myös pari karvatassua.) :) Ja mitä minä sitten puuhailisin kotona, jos aina olisi jo valmiiksi tosi siistiä?

Täydellistä arkea toivottelee,

Mira

Aina ihana ei miellytä

Meillä olohuone sai uuden asukkaan. Puun. Sisustustarra (yllättäen jokaisen todella mielikuvituksekkaan sisustajan tavaratalosta) Ikeasta istuu meille mainiosti. Onhan meillä jo yksi puu-sisustustarra samassa tilassa, keittiön puolella. Puu kurkistelee "perheenjäsenensä" Bestå-hyllyn takaa ja ulottuu melkein kattoon asti. Syksyn tullen melkein voisin odottaa siltä omenasatoa, heh! Sisustustarran hankinta oikeastaan hypähti mieleeni siksi, että samaisella paikalla oli aiemman asukkaan sisustustarra "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa", jonka päätimme vaihtaa. 

Me selkeästi emme ole vielä elämän ihanuutta oivaltaneet, sillä vaikka aiempi tarra olikin kaunis ja sopi tilaan mainiosti, tekstissä oli jotain, joka ei vain ollut meitä. En tosin tiedä, mitä tuo puu nyt sitten meistä kertoo? ;) Jonkun mielestä varmasti olemme ihan pölkkypäitä, kun menimme hyvän tarran tuhoamaan. Omasta mielestäni kuitenkin puu tuo tunnelmaa tilaan, varsinkin nyt syksyllä se tuntuu kotoisalta. On kiva istua puun alla joka ilta.

Sisustustarran vaihdon jälkeen jäin pohtimaan, kuinka monikin asia voi olla ihana, mutta silti se ei tunnu omalta. Harmitti toisaalta repiä kaunis tarra pois, mutta uusi tulokas tuntuu omasta mielestä paremmalta. Hiljalleen on oppinut tietämään, mikä tuntuu omalta ja mikä ei, mistä luopua ja mistä pakkomielteestä pitää kiinni. 

Mira

Ps. En ole varmastikaan pitkään aikaan sanonut hoi uusille lukijoilleni. Kiva, kun teitä on noinkin monta, olen ihan otettu! 

Aamukahvi maidolla ja auringolla, kiitos!

Elokuun ensimmäinen viikonloppu starttasi ihanasti: aamukahvia maidolla ja auringolla maustettuna. Ei hassumpaa! Vaihdoimme kuulumisia kaverin kanssa ihastuttavassa ympäristössä Nokialla, Hinttalan kotiseututalon kahvilassa. Kesäinen paikka ja aamukahvi auringossa herättivät hyvin viikonloppuun. Tämä vahvisti taas haluani tutustua lähikuntiin ja niiden aarteisiin paremmin, Pirkanmaakin on täynnä kauniita kesäkahviloita ja aarreaittoja. Hinttalan aittojen uumenista löytyi myös kummitytölle kiva lahja odottelemaan pian vietettäviä synttäreitä. ;)

Kotiseututaloon oli kerätty vanhoja esineitä, joita ihastelimme. On hienoa päästä nuuhkimaan menneiden aikojen tunnelmaa! Mukava vastapainoa kodin suunnitteluun ja hektiseen arkeen. Kotosalla on suunniteltu saunan maalaamista ja hiljalleen saatu täytettä sohvan yläpuolella oleviin taulunkehyksiin, alkaa näyttää kivalta! Pientä muutakin on suunnitteilla, kyllähän sitä hommaa vielä riittääkin.

Aurinkoista elokuun viikonloppua!

Mira

Tyhjät kehykset ja harmaan hyökkäys

Apua, harmaa on hyökännyt kotiimme! Ulkona vihertää, mutta sisällä tunnelmat ovat kovin harmaat. Mutta vain sisustuksen osalta, mieli on kirkas, vaikka töihin onkin ollut pakko loman jälkeen palata. 

Olohuoneen seinämme todellinen sävy on paljastunut oikeastaan vasta nyt, kun tauluhyllyt saatiin paikalleen sohvan päälle. Seinän väri taittaa yllättäen harmaaseen! Kehykset odottavat kiltisti tyhjinä kuvia, jotka tämän tytön piti valita valokuva-arkistoista jo ajat sitten. Ehkäpä joku päivä tyhjät kehykset saavat täytettä ja kehykset löytävät oikean järjestyksen. Vielä on hankkimatta myös jokin isompi taulu, jolle on sopivasti tilaa tauluhyllyllä, kun kehykset järjestää uudelleen. Tauluhyllylle ensin oli ajatuksena hankkia mustavalkoisia kuvia, mutta nyt kun olen tätä harmautta tuijotellut hetken, voi olla, että ainakin osan kuvista tilaan värillisinä. Tila kaipaa kyllä vielä väriä, mutta olen iloinen, että seinä ei enää huuda tyhjyyttään. Onneksi muutama väripilkku saadaan avokeittiön muista nurkista, vaikka mustavalkoisuus dominoi kaikkialla.

Asunnon keskeneräisyyden kyllä huomaa juuri siitä, että värejä on vielä kovin yksipuolisesti missään. Kaikki omat tavarat eivät ole vielä löytäneet paikalleen, tasot huutavat vielä tyhjyyttään ja pientä viimeistä kosketusta, jotta tuntuisi kodikkaammalta. Toisaalta nautin vähän askeettisemmastakin meiningistä vaihteeksi. Viime viikolla sain kotiimme ihanan paketin. Tilaamani Muuton Dotsit saapuivat, ja ovat itseasiassa jo tähän mennessä kuoriutuneet hienosta laatikostaan seinälle... ;)

Mukavaa viikkoa!

Mira