Unescon maailmanperintöluettelon kohde Nessebar

Viimein pääsen asiaan. Onhan tästä reissusta jo kuukausi! Jo hetki sitten kirjoitin venematkasta Nessebariin. Matka ei siis kestänyt ihan niin kauaa kuin mitä tuosta päivityksestä on aikaa, en vain ole saanut aikaiseksi valittua kuvien joukosta lemppareita. :) Nytkin mukaan oli vaikea valita parhaat jutut, joten kuvia tuntuu olevan ihan hirmuisesti! Tosin yhden asian taas opin. Kannattaa lopettaa se kävely kun kuvaa! Yllättävän monta tärähtänyttä kuvaa löytyi kuvien joukosta, kun en vaan selkeästikään ole viitsinyt pysähtyä. Sama juttu joka matkalla. 

Nessebar on vanha kaupunki Bulgariassa, Sunny Beachin lähellä, sinne pääsee helposti sekä paatilla että julkisilla kulkuneuvoilla Sunny Beachilta. Itsehän etsiydyimme paikalle paatilla. Kaupunki on hieno kokemus ja antaa kuvaa myös köyhemmästä Bulgariasta ja sen historiasta ja rakennuskulttuurista. Vaikka kyllä ne turistikojut ovat jo tähän Unescon maailmanperintölistan kohteeseen kiitettävästi viereisestä turistirysästä löytäneet, joten mikään rauhan tyyssija ei ole kyseessä. 

Kaduilla oli paljon värikkäitä myyntikojuja, värit suorastaan hyppäsivät silmille, näitäkin olisi voinut tutkiskella vaikka kuinka kauan, mielenkiintoisia yksityiskohtia olisi riittänyt vaikka millä mitalla katujen kummallakin puolen. Erityisesti ruusutuotteet ovat Bulgarian hittituotteita.

Piheinä emme käyneet tutustumassa museoihin tai kirkkoihin, vaan tallustimme ympäri katuja. Paljon kiehtovampaa. :) Vanhaa kaupunkia ja katuja on mukava kiemurrella kuumanakin päivänä, koska talot ja puut antavat hyvin varjoa kivisille kaduille.

Kivisiä katuja kierrellessä sai olla tarkkana, mihin astuu. Tämä kompurajalka meinasi olla nurin jokaisessa mutkassa. :)

Ravintolatarjonta oli suuri, millään ei olisi osannut päättää mihin suunnata. Jälkiviisaana voin sanoa, että ravintola kannattaa varmaankin valita kaupungin keskeltä. Merinäköala kun jostain syystä sekoittaa kokkienkin päät, eikä ruoka ole yhtä laadukasta, näin luulen. Tai en yleistä, meidän näköalaravintola vaan ei sykähdyttänyt samalla tavalla kuin jokin aiempi ravintola. Myös hinta on tietysti korkeampi ja palvelutaso kenties heikohko...  Paikallinen ruoka Kavarma (eli jonkinmoinen lihapata) oli kuitenkin suhteellisen onnistunut valinta, tykästyin ruokaan ja sen sopivaan mausteisuuteen. Kavarma ja useat vartaat tarjoillaan ilman lisukkeita, eli jos haluaa lihan lisäksi muutakin, kannattaa muistaa se riisi tai perunat tilata erikseen. Pata tarjotaan ihanassa "ruukussa", jossa toistuu rakennuksissakin käytetty kuvio.

Illan hämärtyessä suunnattiin kohti satamaa ja sieltä lähtevää bussia, jolla päästiin suoraan hotellimme eteen. Satamassa ihasteltiin ennen lähtöä hykerryttävän väristä veneiden joukkiota. 

Mira

Follow my blog with Bloglovin