Korkealla ja keinuen Elephant Villagessa

Hui, korkealla, keinuen, puhkuen ja päristen, välillä vettä roiskuen. Sellaista on norsukyyti.

Ensimmäistä kertaa kun Thaimaaseen poukkoilimme, oli tavoitteena ratsastaa norsulla. Snorklaukset ja sukellukset päätimme suosiolla jättää seuraaville reissuille ja toteuttaa edes yhden asian, mikä täytyy kokea. Niinpä siis etsimme lomailumestastamme eli Hua Hinistä paikan, jossa moinen onnistuisi. Vähän hakukoneisiin hakusanoja naputeltuamme löytyi Elephant Village Hua Hin. Hinta hiukan huimasi päätämme, mutta kun asia oli jo päätetty, ei ollut enää takaisin kääntymistä. Ei kai sitä Thaimaasta kehtaa tulla takaisin ja sanoa, että en ratsastanut norsulla kun oli liian kallista? (Varsinkin jos on jo ehtinyt toitottaa kaikille ratsastavansa tuolla kärsäkkäällä lomansa aikana...)

Matkaa norsukylään Hua Hinin keskustasta ei paljoa kertynyt, alle puolisen tuntia taksilla jos oikein muistan. Norsulla en ole koskaan ratsastanut, mutta hämäriä muistikuvia on kuitenkin, että jollakin lomamatkallamme olemme olleet seuraamassa huikeaa (surullista) norsu-showta, jossa kaksi norsua potki jalkapalloa. Hua Hinin norsukylässä meininki oli leppoisampi, pääsimme heti kierrokselle ja norsun selkään, huteraan keinuvaan koriin. Norsuratsastus oli töyssyistä ja jännittävää, kuljimme huonokuntoistakin maastoa ja täytyy kyllä sanoa, että aikamoisen hyvin tuommoinenkin dumbo pystyy askeleensa asettamaan niin, että pysyy pystyssä muhkuraisemmallakin polulla! Lucky-norsu, jolla ratsastimme, oli hassun herttainen tapaus, joka heitteli päällemme pariin otteeseen vettä 55 minuutin tepastelumme aikana. 

Norsujen kouluttamisesta ja siitä toisella k:lla alkavasta ikävästä sanasta en sanoa tämän enempää, enkä aio sen ihmeemmin ottaa kantaa asiaan, vaikka muutamat lehdet ovat nämä Thaimaan norsuratsatukset ja turistien kyyditykset ottaneetkin esiin negatiivisessä mielessä.  Norsuja kohdeltiin mielestämme hyvin, ne saivat pitää taukoja ja ruokaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän ajurimme pieni "työväline" meitä hiukan vaivasi, kertokoon kuva enemmän kuin tuhat sanaa.

Tapasimme myös toisen ihastuttavan norsu-kamun, jolta sain oikein pusunkin. ;) Tyyppi teki  mahtavia temppuja, istui maahan, tanssi, seisoi vain etujaloillaan, hieroi - ja lopulta pussasi. Olin aika otettu. ;)

Norsuratsastuksesta jäi pientä varjopuolta lukuunottamatta hyvä fiilis. Mutta, nyt se on koettu. Nyt voidaan vetäistä tämä kohta to do-listasta yli, koska luulenpa, etten toista kertaa noin jättimäisen eläimen selkään hyppää!

Mira

PS. Muutama lukija kommentoi hyvin norsuratsatuksesta ja norsujen kouluttamisetsa sekä turistin vastuusta valita paikka oikein. Näiden kommenttien jälkeen kieltämättä hoksasin, miten sinisilmäisenä turistina en tiennyt vastuutani selvittää paremmin, missä norsuihin tutustua. Enhän tiedä, miten  kyseisen paikan norsuja todella kohdellaan, mutta onhan suuri todennäköisyys, että norsun saama koulutus on ollut brutaali. Älkää siis olko samanlaisia sinisilmiä omalla reissullanne! Suosittelen norsuratsastusta, mutta olkaa tarkkana siis missä sen teette.