Jo tämän takia lähtisin

Kyllä, ruoka. Sen takia kannattaa istua ahtaassa lentokoneessa 10 tuntia, kärsiä mahan väänteistä ja monesta muusta erikoisuudesta. Koska niin vain on käynyt, että thairuoka on yksi suurin herkkuni! Koskaan aiemmin en autenttisessa ympäristössä olekaan tuota herkkua napostellut, joten vain kotimaisella kokemuksella marssin matkaan. Ja kyllähän se makujen määrä oli vieläkin suurempi ja lautasella olevat vihannekset ja kastikkeet vieläkin värikkäämpiä kuin suomalaisten raflojen versiot. Pettyä ei siis todellakaan tarvinnut, eikä perinteisiä lomaähkyjäkään tullut pippuripihveistä ja ranskiksista. 

Napsin kuvia ruuista hurjasti, kunnes hoksasin niiden näyttävän aina samalta, heh. ;) Kyllä koto-Suomessa on ikävä näitä herkkuja, vaikka saahan sitä Tampereellakin maukasta ruokaa. (Mutta luulen, että sitä laituriravintolaa ei löydy, vai?.)

Toistan varmaan itseäni hokiessani koko ajan, että kylläpä aika menee nopesti. Mutta kun se  menee! Voisin vähän panikoida sitä, että kohta on helmikuu. Lomastakin on jo niin kauan, että olen kohta kaksi viikkoa ehtinyt kykkiä töissä! Ja vieläkin puran sähköposteja epätoivon vimmalla. Mutta onneksi lomakuvat piristää ja onhan sitä jo jotain muutakin jännittävää sunnitteilla. Me nimittäin ehkä jo ihan vähän alettiin suunnittelemaan seuraavaa reissua... Iih!

Mira

Valojen aika ei ole ohi

Vaikka joulu jo menikin, valoista ei kannata luopua vieläkään. Illan pimeydessä mikään ei ole rentouttavampaa, kuin luoda tunnelmaa valoilla ja kynttilöillä.

Pian taas alkaa kiireinen työviikko. Viikonloppu meni nopeasti ensin perjantaina työpaikan Kick offeissa ja lauantaina kaverimme tupareissa. Viikonloppu on siis sisältänyt paljon naurua ja hyvää seuraa! Sunnuntai on mennyt lähinnä kölliessä ja joululahjaksi saamiani Greyn anatomian jaksoja katsellen viltin (ja kissan) alla. Mikäpäs sen rentouttavampaa.:) 

Valoa ja energiaa tulevaan viikkoon!

Mira

Kojuilla ja kujilla | Hua Hin

Värikkyys, koristeellisuus ja tavaranpaljous riittää kuvaamaan Hua Hinin kujia ja lienee perinteistä myös muualla Thaimaassa. Varsinkin Hua Hinin yömarkkinoilla tavaranpaljous ja värit hyppivät suorastaan silmille. Tungoksessa on mielenkiintoista katsella tavaroita, hypistellä kankaita ja ihastella kauniita puutöitä, ihmetellä erilaisia ruokia ja mereneläviä. Niitä oikeasti vielä eläviä.

Joskus aikaisemmin olen höpötellyt kaduista ja siitä, miten niitä aina innolla kuvaa jokaisessa lomakohteessa - ja kuinka ne näyttävät aina samalta. Noh, Thaimaan kohdalla tämä ei ainakaan pidä paikkaansa, kadut ovat niin erilaiset, niitä ei voi verrata euroopan katuihin ja pieniin historiaa huokuviin kujiin. Se, mikä minulle jäi Thaimaan kaduista mieleen, oli koristeellisuuden ja sotkuisuuden erikoista yhdistelmää luova epäsiisti kokonaisuus. Siisteyttä ei kaduilla kovin arvosteta, moneen kertaan kaduilla saattoi törmätä ruokaa etsivään rotta-eläimeen (rotta-eläin=jotain isompaa kuin rotta) ja tietysti niihin järkyttävän kokoisiin torakoihin, haiseviin roskapusseihin ja ne viemärit, yök. Silti valaistukseen ja muuhun koristukseen on käytetty paljon paukkuja.

Hua Hinin  yömarkkinoilla käväisimme "uusilla yömarkkinoilla", josta löysin ihanan statement-kaulakorun muutamalla eurolla. Siitä lisää jossain vaiheessa. :)

Mira

Rentoutumisen lähtökohdissa Hua Hinissä

Lomalla yksi rentoutumisen avain on miellyttävä hotelli, jonka haluaa vielä jälkeenkin päin muistaa. Ei välttämättä henkilökunnasta, tähtien määrästä, vaan niistä pienistä yksityiskohdista, jotka tekivät lomasta loman.

Jälkeenpäin on ihanaa muistella käytäviä, joilla kulki auringon paistaessa ikkunoista, lattioita jotka kostuivat uima-altaan kastelemista varpaista, näkymät, joita tuijotteli parvekkeelta kirjan lukemisen välissä. Allas, sieltä kuuluvat iloiset loiskeet ja riemun kiljahdukset, sen viileä vesi. Ja ennen kaikkea se ensimmänen näky aamulla: palmun lehti, joka huojuu hennossa tuulessa makuuhuoneen ikkunan ulkopuolella.

Meidän hotellimme oli Hua Hinissä Bluelagoon Sunvillas, josta vuokrasimme kahden makuuhuoneen huoneiston. Tilaa viidelle ihmiselle oli loistavasti ja huoneistosta pidimme paljon. Huoneisto oli toisessa kerroksessa, joka oli samalla ylin kerros. Pääsimme nauttimaan auringonotosta siis joka päivä omalla parvekkeella (ei yleistä uima-allas aluetta, ja ikuista kilpailua aurinkotuoleista, ihanaa!), joka oli myös sopivan kokoinen. Hotellialuetta kierteli kuulemma Thaimaan pisin uima-allas. Tarkkoja mittoja en ole tarkistanut, mutta jostakin 1,5 kilometristä oli puhe (ja kyllä sen kiertämiseen aikaa aina kuluikin sen verran, että uskoisin tuon pitävän paikkansa.) Jos hotellista on kiinnostunut, voin suositella hotellia huoneistona, mutta hotellin toimintaperiaate on kieltämättä hiukan erikoinen, eikä palveluja ollut oikeastaan lainkaan saatavilla. (Kannattaa lukea kaikki arvostelut ja olla tietoinen tästä, niin ei tule yllätyksenä.) Mutta oikeastaan meitä se ei haitannut, kun pääsimme nauttimaan omasta rauhasta ja tilavasta huoneistosta ja hotelli oli paljon parempi valinta, kuin perinteinen kerrostalo-hotellihuone.

Voih, ikkunan maisemat eivät tällä hetkellä ole aivan samanlaiset...  Lunta pukkaa ja yöllä pakkasenkin pitäisi tiukentua parinkymmenen asteen tuntumaan. Aivan käsittämätöntä, että vielä hetki sitten olimme tuon palmun alla ja lämpöä riitti. Useat ovat suunnalleet matkamessuille, ja kyllä kieltämättä muutamat matkamessujen tarjouksista houkuttelevat... Onko kukaan varannut matkoja matkamessujen tarjouksista?

Lämpöä ja uima-allasta (ihan vähän vaan) kaipaillen, 

Mira

This is Thailand!

Sumuverho kaupungin ympärillä, betonitaloista ja -kaduista huokuva kuumuus, pysähtynyt ilma, autot, taksit, tuktukit, katukeittiöt, paistetun kanan ja viemärien sekoittuva haju, vaatimattomat 15 miljoonaa ihmistä. Ja me. Pienet turistirassukat ihmettelemässä tätä kaikkea. Niiden muiden turistien rinnalla, kamerat ojossa ja kartta nenällä, pieni Bangkok-kirja kourassa. 

Ensikosketus täysin vieraaseen kulttuuriin alkoi meillä heti tiiviisti Bangkokista, jossa vilinää ja vilskettä riitti enemmän, kuin olin valmistautunut. (Vaikka luulin olleeni valmistautunut...) Lentokentältä taksiin hypätessämme laukut heitettiin leppoisasti taksin katolle, yksi (minä tietysti) istutettiin "peräkonttiin" istumaan ja taksikuski höpötteli puoliksi englanniksi ja puoliksi thaiksi niitä näitä tehdessään kuolonohituksia viisikaistaisella moottoritiellä. Ajeli väärään suuntaan katuja ja meidän kauhistellessamme asiaa huuteli hymy korvissa "This is Thailand".  Jepjep! Pakko hiukan hieraista silmiään, mihin sitä ollaankaan tultu... Onhan näin suuri kaupunki aika erilainen kaikin puolin. 

En ole oikeastaan koskaan matkustanut näin isoon kaupunkiin. 15 miljoonaa ihmistä, onhan se paljon, oikeastaan ihan hirvittävästi ihmisiä suhteellisen pienellä alueella. Ja se turistien määrä, ihan käsittämätön sekin. Matkustimmehan heti joulun jälkeen, jolloin turistikausi on varmaankin villeimmillään. Vietimme alkumatkasta vain kaksi päivää Bangkokissa ja toinen niistä meni jetlagista toipumiseen ja toinen shoppailuun MBK-ostoskeskuksessa. Sitten matkasimmekin jo kohti Hua Hiniä. Nähtävyyksiä ei siis alkumatkasta katseltu muutoin, kuin hotellimme allasalueen tasanteelta ja hotellihuoneen pieneltä parvekkeelta. Loppumatkasta sitten jaksoimme muutamia nähtävyyksiä katsella Bangkokin kuumuudessakin. 

Pilvenpiirtäjä, slummia, pilvenpiirtäjä...  Hämmentävää, miten tämä kaikki on sulautunut niin hyvin yhteen ja sikin sokin. Kaupungin jokainen millimetri on käytetty jollakin tapaa hyödyksi, ei paljoa tyhjiä aukkoja tässä kaupungissa näe! Maisemia oli kyllä upea tiirailla, on näkymä sen verran erilainen oman kuusikerroksisen kerrostalomme ikkunasta, ettei se ihan näitä näkymiä voita. ;)

Suurkaupungin kauneus pääsee näkyviin oikeastaan vasta illalla. Edes kuva ei näytä sitä, miten hienolta kaupunki näyttääkään yöllä.

En osaa pukea sanoiksi ensivaikutelmaa, jonka sain Thaimaasta parina ensimmäisenä päivänä, mutta ehdottomasti se oli positiivinen, ehkä hiukan yllättävä ja erilainen kuin missään aiemmin käymässäni paikassa. Yllätyksenä tuli kaunpungin monikerroksisuus: mahtipontisen hotellin vierellä saattaa olla pitkä rivi "slummia". Näkemistä olisi liiaksikin asti, eikä oppaan lukeminen kyllä auttanut asiaa lainkaan, lopulta olimme ihan päästämme pyörällä! Parin päivän jälkeen kaipasi kyllä rauhaisampaa paikkaa ja saman huomasimme takaisin tullessa, ison kaupungin syke tekee hyvää pieninä pätkinä. Sopivasti ennen uutta vuotta köröttelimmekin Hua Hiniin, jossa sai nauttia lekottelusta altaan äärellä (vaikka sitä kyllä pikkaisen piti jo aloitella Bangkokin hotellissakin). :)

En usko, että näin suuri kaupunki on minua varten, vaikka niissä vierailu onkin aika jännittävää. 

Mira

Good to be back

Noniin, nyt ollaan palattu Suomeen ensimmäiseltä Aasian reissulta ja täytyy sanoa, että ihanan ja ikimuistoisen matkan jälkeen on myös ihanaa olla takaisin tutussa kulttuurissa ja kieltämättä "vähän" viileämmissä olosuhteissa. Loma sujui tosiaankin niin hyvin kuin uskalsin toivoa. Muutaman sairastelun olisin toivonut jäävän väliin, mutta en antanut niiden häiritä. :) Kaksi viikkoa on niin pitkä aika olla jossakin, että suuri kaiho kyllä iski kotiin lähtiessä. Tavallaan olisi halunnut jäädä, tavallaan oli jo ikävä omaan kotiin. 

Helsinki-Vantaalla tarkkailin koneesta nousevia ihmisiä. Harvalla oli rusketus tarttunut ihoon, muutama oli käräyttänyt nenänsä ja moni näytti siltä, että loma olisi saanut vielä jatkua. Loppukin rusketus rapisi Lentoparkin bussijonossa, jossa täristiin vähissä kamppeissa (olihan asteita varmaan -2!) Mutta on siitä hyötyäkin, ettei rusketu. Eipä tarvitse ostaa uutta meikkivoidetta. ;) 

Itsestäni tuntuu nyt siltä, että olen ladannut akkuja (jotka ilmeisesti toimivat aurinkokennoilla?) ja olen valmis arjen touhuihin, viileys tuntuu ihan kivalta ja lumi narskuu kivasti jalkojen alla. Mielessä on vielä palmut ja kohiseva meri, se lämmittää tarpeeksi (ainakin vähän aikaa).

Lomasta täytyy taas tehdä useampi postaus, kuviakin kahden viikon aikana kertyi huomattavan paljon. Kuitenkin vähemmän, kuin oletin. Noudatin nimittäin kavereiden ohjetta, että koitan myös katsoa itse, enkä myöhemmin kuvista.  Eikä naama olisi ruskettunut tätäkään vertaa, jos nokalla olisi pyörinyt järkkäri ihan kokoajan! On mukavaa, että muistoissa on myös joitain semmoisia asioita, joita kuvissa ei ole. 

Ja ainahan voi mennä takaisin katsomaan, jos tarpeeksi hyvin unohtaa...? 

Mira

Tervehdys Thaimaasta

Täällä sitä ollaan jo toista viikkoa! Vuosi vaihtui lämpimämmissä merkeissä kuin koskaan aiemmin, 30 astetta kyllä maittoi raketteja katsellessa. Hotelli on ollut mitä mukavin huoneistoltaan ja olemme kyllä nauttineet täysillä! Allaskin on thaimaan pisin!

Altaan ihailun lisäksi kävimme mm. vesiputouksilla, ratsastamassa norsuilla ja burman laitamilla paikallisessa kylässä. Pienestä (jo perinteeksi muodostuneesta) sairastelustani huolimatta reissu on mennyt mainiosti. On keskitytty rentoutumaan tiukkojen aikataulujen sijasta.

Vielä yksi päivä Hua Hinissä ja sitten vuorossa on jälleen Bangkok! Siellä onkin sitten nähtävää.:)

Mira

Ps. Tämä oli eka kännykällä tehty postaus, onpas vaikeaa!