Good to be back

Noniin, nyt ollaan palattu Suomeen ensimmäiseltä Aasian reissulta ja täytyy sanoa, että ihanan ja ikimuistoisen matkan jälkeen on myös ihanaa olla takaisin tutussa kulttuurissa ja kieltämättä "vähän" viileämmissä olosuhteissa. Loma sujui tosiaankin niin hyvin kuin uskalsin toivoa. Muutaman sairastelun olisin toivonut jäävän väliin, mutta en antanut niiden häiritä. :) Kaksi viikkoa on niin pitkä aika olla jossakin, että suuri kaiho kyllä iski kotiin lähtiessä. Tavallaan olisi halunnut jäädä, tavallaan oli jo ikävä omaan kotiin. 

Helsinki-Vantaalla tarkkailin koneesta nousevia ihmisiä. Harvalla oli rusketus tarttunut ihoon, muutama oli käräyttänyt nenänsä ja moni näytti siltä, että loma olisi saanut vielä jatkua. Loppukin rusketus rapisi Lentoparkin bussijonossa, jossa täristiin vähissä kamppeissa (olihan asteita varmaan -2!) Mutta on siitä hyötyäkin, ettei rusketu. Eipä tarvitse ostaa uutta meikkivoidetta. ;) 

Itsestäni tuntuu nyt siltä, että olen ladannut akkuja (jotka ilmeisesti toimivat aurinkokennoilla?) ja olen valmis arjen touhuihin, viileys tuntuu ihan kivalta ja lumi narskuu kivasti jalkojen alla. Mielessä on vielä palmut ja kohiseva meri, se lämmittää tarpeeksi (ainakin vähän aikaa).

Lomasta täytyy taas tehdä useampi postaus, kuviakin kahden viikon aikana kertyi huomattavan paljon. Kuitenkin vähemmän, kuin oletin. Noudatin nimittäin kavereiden ohjetta, että koitan myös katsoa itse, enkä myöhemmin kuvista.  Eikä naama olisi ruskettunut tätäkään vertaa, jos nokalla olisi pyörinyt järkkäri ihan kokoajan! On mukavaa, että muistoissa on myös joitain semmoisia asioita, joita kuvissa ei ole. 

Ja ainahan voi mennä takaisin katsomaan, jos tarpeeksi hyvin unohtaa...? 

Mira