This is Thailand!

Sumuverho kaupungin ympärillä, betonitaloista ja -kaduista huokuva kuumuus, pysähtynyt ilma, autot, taksit, tuktukit, katukeittiöt, paistetun kanan ja viemärien sekoittuva haju, vaatimattomat 15 miljoonaa ihmistä. Ja me. Pienet turistirassukat ihmettelemässä tätä kaikkea. Niiden muiden turistien rinnalla, kamerat ojossa ja kartta nenällä, pieni Bangkok-kirja kourassa. 

Ensikosketus täysin vieraaseen kulttuuriin alkoi meillä heti tiiviisti Bangkokista, jossa vilinää ja vilskettä riitti enemmän, kuin olin valmistautunut. (Vaikka luulin olleeni valmistautunut...) Lentokentältä taksiin hypätessämme laukut heitettiin leppoisasti taksin katolle, yksi (minä tietysti) istutettiin "peräkonttiin" istumaan ja taksikuski höpötteli puoliksi englanniksi ja puoliksi thaiksi niitä näitä tehdessään kuolonohituksia viisikaistaisella moottoritiellä. Ajeli väärään suuntaan katuja ja meidän kauhistellessamme asiaa huuteli hymy korvissa "This is Thailand".  Jepjep! Pakko hiukan hieraista silmiään, mihin sitä ollaankaan tultu... Onhan näin suuri kaupunki aika erilainen kaikin puolin. 

En ole oikeastaan koskaan matkustanut näin isoon kaupunkiin. 15 miljoonaa ihmistä, onhan se paljon, oikeastaan ihan hirvittävästi ihmisiä suhteellisen pienellä alueella. Ja se turistien määrä, ihan käsittämätön sekin. Matkustimmehan heti joulun jälkeen, jolloin turistikausi on varmaankin villeimmillään. Vietimme alkumatkasta vain kaksi päivää Bangkokissa ja toinen niistä meni jetlagista toipumiseen ja toinen shoppailuun MBK-ostoskeskuksessa. Sitten matkasimmekin jo kohti Hua Hiniä. Nähtävyyksiä ei siis alkumatkasta katseltu muutoin, kuin hotellimme allasalueen tasanteelta ja hotellihuoneen pieneltä parvekkeelta. Loppumatkasta sitten jaksoimme muutamia nähtävyyksiä katsella Bangkokin kuumuudessakin. 

Pilvenpiirtäjä, slummia, pilvenpiirtäjä...  Hämmentävää, miten tämä kaikki on sulautunut niin hyvin yhteen ja sikin sokin. Kaupungin jokainen millimetri on käytetty jollakin tapaa hyödyksi, ei paljoa tyhjiä aukkoja tässä kaupungissa näe! Maisemia oli kyllä upea tiirailla, on näkymä sen verran erilainen oman kuusikerroksisen kerrostalomme ikkunasta, ettei se ihan näitä näkymiä voita. ;)

Suurkaupungin kauneus pääsee näkyviin oikeastaan vasta illalla. Edes kuva ei näytä sitä, miten hienolta kaupunki näyttääkään yöllä.

En osaa pukea sanoiksi ensivaikutelmaa, jonka sain Thaimaasta parina ensimmäisenä päivänä, mutta ehdottomasti se oli positiivinen, ehkä hiukan yllättävä ja erilainen kuin missään aiemmin käymässäni paikassa. Yllätyksenä tuli kaunpungin monikerroksisuus: mahtipontisen hotellin vierellä saattaa olla pitkä rivi "slummia". Näkemistä olisi liiaksikin asti, eikä oppaan lukeminen kyllä auttanut asiaa lainkaan, lopulta olimme ihan päästämme pyörällä! Parin päivän jälkeen kaipasi kyllä rauhaisampaa paikkaa ja saman huomasimme takaisin tullessa, ison kaupungin syke tekee hyvää pieninä pätkinä. Sopivasti ennen uutta vuotta köröttelimmekin Hua Hiniin, jossa sai nauttia lekottelusta altaan äärellä (vaikka sitä kyllä pikkaisen piti jo aloitella Bangkokin hotellissakin). :)

En usko, että näin suuri kaupunki on minua varten, vaikka niissä vierailu onkin aika jännittävää. 

Mira