Jo tämän takia lähtisin

Kyllä, ruoka. Sen takia kannattaa istua ahtaassa lentokoneessa 10 tuntia, kärsiä mahan väänteistä ja monesta muusta erikoisuudesta. Koska niin vain on käynyt, että thairuoka on yksi suurin herkkuni! Koskaan aiemmin en autenttisessa ympäristössä olekaan tuota herkkua napostellut, joten vain kotimaisella kokemuksella marssin matkaan. Ja kyllähän se makujen määrä oli vieläkin suurempi ja lautasella olevat vihannekset ja kastikkeet vieläkin värikkäämpiä kuin suomalaisten raflojen versiot. Pettyä ei siis todellakaan tarvinnut, eikä perinteisiä lomaähkyjäkään tullut pippuripihveistä ja ranskiksista. 

Napsin kuvia ruuista hurjasti, kunnes hoksasin niiden näyttävän aina samalta, heh. ;) Kyllä koto-Suomessa on ikävä näitä herkkuja, vaikka saahan sitä Tampereellakin maukasta ruokaa. (Mutta luulen, että sitä laituriravintolaa ei löydy, vai?.)

Toistan varmaan itseäni hokiessani koko ajan, että kylläpä aika menee nopesti. Mutta kun se  menee! Voisin vähän panikoida sitä, että kohta on helmikuu. Lomastakin on jo niin kauan, että olen kohta kaksi viikkoa ehtinyt kykkiä töissä! Ja vieläkin puran sähköposteja epätoivon vimmalla. Mutta onneksi lomakuvat piristää ja onhan sitä jo jotain muutakin jännittävää sunnitteilla. Me nimittäin ehkä jo ihan vähän alettiin suunnittelemaan seuraavaa reissua... Iih!

Mira